Eye of Terror – Aurinko nousee

Useat planeetat oli jauhettu maan tasalle ja miljardeja ja taas miljardeja uhreja oli teurastettu kaaoksen karmeiden jumalien nimissä. Hyvyyden voimat olivat taistelleet epätoivoisesti ylivoimaiselta tuntuvaa vihollista vastaan urheasti – moni olisi sanonut tyhmän rohkeasti – ja viimeiseen mieheen, naiseen ja lapseen. Kaaoksen voimat saattoivat murskata vastuksensa fyysisesti, mutta eivät ikinä henkisesti - ihmiskunta oli jälleen näyttänyt sietokykynsä ja venyttänyt sen äärimmilleen suurimman vaaran uhatessa. Taistelu oli kääntynyt Keisarikunnan voitoksi vaikka sen hinta olikin karmaiseva: Kaaos oli laajentanut aluettaan warpin saastuttaman Eye of Terrorin ympäristössä, mutta urhea vastarinta oli kuitenkin onnistunut rajoittamaan kaaoksen voittokulkua ja eristämään sen sisempiin maailmoihin.

Komissaari Kosti kuunteli tyytyväisenä viimeisimpiä taisteluraportteja seistessään Maximillian Weissemanin baneblade tankin vieressä yhdessä Keisarillisen kaartin komentoryhmän kanssa. Kovista otteistaan ja muukalaisvihastaan tunnettu komissaari Kosti salli pienen hymyn karehtia kasvoillaan tosin siten, että hänen upea koppalakkinsa peitti tämän harvinaisen näyn muilta paikallaolijoilta. ”Sisukkaita pirulaisia nämä Cadian ihmiset.”, ajatteli Kosti itsekseen ja mietti viimeisintä taistelua, jossa kaaoksen paikalle houkuttelemat tyranid joukot olivat käyneet Keisarillisen kaartin kimppuun epätoivoisessa viimeisessä iskussa kohti linjoja. Kaartilaiset oli teurastettu lähes viimeiseen mieheen, mutta linja oli pitänyt siitä huolimatta. Tosin muutama niskalaukauskin oli pitänyt jakaa ihan moraalin ylläpitämiseksi…. Kosti hymyili taas ja ajatteli: ”Mikä harvinaislaatuinen päivä. Niin monta hyvää asiaa ja kello on vasta kymmenen aamulla. Hitto, alkaakohan tässä tulla vanhaksi, kun tunteilee tällä tavalla.”. Kosti pisti muistiin, että kunhan neuvottelu loppuisi niin hän kävisi tuplaviskillä kaartin leirin baarissa ja pohtisi minne matkaisi seuraavaksi, kun nyt näytti siltä, että pahin myllerrys oli ohi Cadiassa. ”Ehkäpä likaiset Taut vaatisivat hieman muistutusta Keisarin joukkojen mahdista.”, Kosti mietti hykerrellen….

Abaddon seisoi hiljaa komentolaivansa kannella. Alus oli palaamassa Eye of Terrorin suojiin. 13. musta ristiretki oli iskenyt valekeisarin maailmoja kuin vihainen salama, mutta jollakin keinolla kaaos oli pysäytetty. Abaddon ei ollut uskoa asiaa eikä hän edes tahtonut uskoa. Toisaalta maailmat olivat kärsineet valtavia haavoja kaaoksen kourissa, jotka tulisivat ehkä arpeutumaan ajan kuluessa, mutta muistuttaisivat aina olemassa olostaan märkien ja visvaa valuen kaaoksen voimien kosketuksesta. Uusi kultteja nousisi pyhimpiinkin paikkoihin Keisarikunnassa ja kaaoksen voimat jatkaisivat työtään salassa. Sillä sellainen oli kaaoksen luonne: jotta olisi järjestys olisi myös oltava kaaos. Ja Abaddonilla oli loputtomasti aikaa, olihan hän kuolematon, kaaoksen jumalien valittu, maailmojen kuningas ja suuri rankaisija, jumalten ruoska ja maailmojen tappaja! 14. isku tulisi olemaan kuolettava Keisarikunnalle ja Abaddon alkoi jo mielessään elää sitä päivää varten…

Eldrad Ulthran makasi liikkumattomana vuoteellaan warlockien ympäröimänä. Eldarien suurin näkijä oli poistunut suunnattoman aluksen kristalliseen ytimeen muiden Eldarien esi-isien seuraksi ja jälkeen oli jäänyt vain tyhjä kuori, muistutus ainutkertaisesta suuruudesta, jota ei enää maailma tulisi tuntemaan. Eldrad oli kuluttanut energiansa loppuun ohjatessaan suurta määrää iskujoukkoja oikeisiin strategisiin kohteisiin madonreikien kautta. Iskut olivat onnistuneet kuten oli suunniteltu, mutta jo ikiaikainen mahtava näkijä ei ollut itse selvinnyt tästä uskomattomasta mielenvoiman osoituksesta ilman kaikkein kalleimman hinnan maksamista. Eldrad oli kuitenkin lähtenyt tästä maailmasta rauhallisin mielin, sillä viimeinen näky, jonka hän oli nähnyt oli suuri ja kirkas aurinko, joka nousi Cadian taivaalle. Se valaisi runnellun maan ja samalla kun auringon valo kosketti maata lämpimällä säteellään, alkoi maasta versoa uusia, puhtaan vihreitä, kasveja. Silloin Eldrad tiesi, että hänen tehtävänsä oli täytetty ja uusi alku olisi käsillä…

Aikaisemmat Eye of Terror -tarinat:
Hyökkäys Cadianiin
Myrsky voimistuu
Viimeinen toivo