Eye of Terror – Myrsky voimistuu Eldrad Ulthran nojasi seinään massiivisen Ulthwén avaruusaluksen syvimmässä sydämessä, jonne kaikkien menehtyneiden Eldareiden sielut palautettiin ikuiseen yhteyteen veljiensä kanssa. Ulthran oli väsynyt, väsyneempi kuin koskaan. Abaddonin laukaisema 13. Musta ristiretki ihmisten keisarikuntaa vastaan oli aiheuttanut niin suuria psyykkisiä värähtelyitä demonien asuttamassa Warpissa, että jopa Ulthran, näkijöistä suurin, tunsi hirmuisen paineen sisällään. Primitiivisen alkuvoiman, joka tutki ja pisti ja ryömi jokaiseen soluun hänen kehossaan. Kaikki mahdollinen oli tehty, Ulthran ajatteli, enempää hän ei voinut vaikuttaa tuleviin tapahtumiin. Hän oli lähettänyt iskujoukkonsa strategisiin paikkoihin ja välittänyt tiedon myös Alaitocin joukoille. Oli yksi sodan ratkaisevista ajanjaksoista ja Ulthran oli nähnyt sen tulemisen ennalta. Massiivinen musta pilvimassa, joka leiskui tulta ja nokea oli vyörynyt hänen näyssään kohti Cadiaa pysäyttämättömänä rintamana. Näyn tarkoitus oli selvä: tiedusteluiskut olivat ohi, suurhyökkäys Cadiaan ja sen ympäristöön oli alkamassa… Abaddon katseli komentosillaltaan joukkojen marssia kohti aluksiaan. Suunnattomassa joukkiossa kulkivat rinnan Iron Warriorssien raskaasti aseistetut sotilaat, Slaaneshin mielipuolisen värikkäät nautinnonjanoajat ja tuhannet muut kaaoksen kätyrit. Abaddon oli tyytyväinen suunnitelmansa etenemiseen: kirottua valekeisaria vastaan suunnatut tiedusteluiskut olivat osoittaneet Abaddonille sen, minkä hän muutenkin oli jo tiennyt. Keisarin joukot olivat heikkoja, uskossaan valekeisariin rappeutuneita hölmöjä, joiden taistelutaidot eivät riittäneet hänen tuhansissa taisteluissa karastuneita sotilaitansa vastaan. Oli aika aloittaa varsinainen sota ja iskeä Cadian puolustus pirstaleiksi … Veriset taistelut olivat repineet Cadiaa ja sen ympäristöä jo päiväkausia. Puolustuslinjat oli revitty hajalle raakalaismaisten ja pysäyttämättömien kaaossotureiden voimasta. Iron Warriorssien osasta oli tunkeutunut vastustamattomasti syvälle lojalistien puolustuslinjojen taakse murskaten kaikki vastukset. Pelätyn demoniprinssi Garnakin joukko-osasto oli myös saanut merkittäviä voittoja järjestelmässä ja ajanut lojalistien joukkoja tieltään kuin koiria. Vain Black Templarit ja Dark Angelit olivat vastanneet väkevästi kaaoksen rynnistykseen sinnittelen ylivoimaista vihollista vastaan ainakin pitkittäen puolustuksen täydellistä romahtamista. Sodan suunta oli kuitenkin kääntynyt ja kaaoksen voimat olivat vahvoina ja valmiina etenemään. Kokonaisia maailma oli teurastettuna ja miljardeja sieluja uhrattu kaaoksen julmille jumalille. Taudit levisivät systeemissä kuin tulipalo tukahduttaen viimeisenkin toivon pilkahduksen. Abaddon katseli tapahtumia tyytyväisenä komentolaivassaan ja demoninen miekka Drach’nyen kuiski hänen mieleensä: ”Voitto on kätesi ulottuvilla ja pian saat upottaa minut valekeisarin mätään korruptoituneeseen lihaan. Antaa maailmojen palaa ja viattomien kuolla edessämme!”. Abaddon sulki miekan puheen mielestään. Häneen ei aseeseen sidottu demoni pystynyt vaikuttamaan houkutuksillaan. Tosin miekan ajatukset olivat tässä tapauksessa myös hänen ajatuksiaan ja siten toivomus täyttyisi ja vieläpä hyvin pian… Eldar Ulthran oli juuri saanut uusimmat tiedot taisteluista Cadian systeemissä.
Taistelu oli hävitty vaikka hänen lähettämänsä
iskujoukko olikin pidätellyt kaaoksen voimia ansiokkaasti. Eldareiden
määrä ei ollut kuitenkaan riittänyt auttamaan ihmisten
maailmaa riittävästi, sillä hyökkääjiä
oli ollut liian paljon ja monta strategista kohdetta oli menetetty. Liian
moni myös itse Eldareista liittyisi veljiinsä avaruuslaivan
sydämen kristalliseen ytimeen. Ehkä ensimmäistä kertaa
elämässään Ulthran tunsi epätoivon hiipivän
sydämeensä. Taivas oli musta hänen ajatuksissaan ja miljoonat
olennot huusivat tuskaansa maassa, joka kuhisi saastaisia kaaoksen demoneja.
Ulthran havahtui hetkeksi epätoivostaan ja katsoi horisonttiin: siellä
välkehti valo, heikko ja pieni juuri nähtävissä oleva
valo, mutta joskus sekin saattaa riittää…. Lisää aiheesta:
|