LAHTI FANATIC 28.-29.2.2004 Mikan
kuvaus Mammutin metsästyksestä Lauantaina keräännyimme paikalle hieman ennen yhdeksää ja jatkoimme siitä mihin perjantaina jäätiin. Koneet laitettiin paikalleen ja valmistauduttiin ottamaan porukkaa vastaan. Ensimmäiset innokkaat toki jo olivat jonottamassa ennen kuin olimme täysin valmiita. Sitten se ruuhka ja hässäkkä alkoikin, kun porukkaa alkoi virrata ovesta sisään jatkuvalla syötöllä. Meillä oli Vesan kanssa täysi työ pysyä vauhdissa mukana, kun ilmoittautujia tuli oikealta ja vasemmalta! Hommasta kuitenkin selvittiin hengissä ja turnaukset saatiin alkamaan vain noin kymmenisen minuuttia aikataulusta jäljessä. Harmikseni täytyy jo nyt heti sanoa, että koska osallistuin itse FB-turnaukseen, en ehtinyt pelaamiselta ja tuomaroinnilta suin muilta järjestelyasioilta yhtään seuraamaan muuta tapahtumaa, joten kertomukseni rajoittuu tiukasti omiin peleihini. Mutta asiaan eli ensimmäiseen peliin. Jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan ensimmäisellä kierroksella vastaan tuli toinen lahtelainen eli Järvisen Tomi. En ollut asiasta erityisen ilahtunut, koska Tomi pelasi magiapainotteisella Tzeentch-armeijalla, jossa oli myös lohhari. Olin harjoitellessamme turneeseen saanut pahasti nekkuuni juurikin tältä armeijalta, joten pahalta näytti. Itselläni oli liskomiesarmeija, jossa oli kaksi isoa Saurusblokkia (toisilla keihäät ja toisilla Sotekin ja Quetzelin spawningit), 2x10 scouttaavaa skinkkiporukkaa blowpipeilla, 10 ja 13 porukat skinkkejä javelineilla ja shieldeillä, 5 chameleon skinkkiä stalkkerilla, 3 terradonia, 2 salamander hunting packia, 2 skink priestiä 2 scrollilla, Scar-Veteran BSB ja Saurus Oldblood jonkinlaisella kasalla tavaraa. Peli alkoi ja jäin lähinnä kyttäämään, mitä Tomi tekisi. Tiesin, että liikkuvuuteni ei suurelta osin riittäisi loharin ansaaan saamiseen, joten valmistauduin pahimpaan. Lisäksi, koska Tomin lordilla oli Golden Eye of Tzeentch, ei skinkkien myrkkyaseista olisi hirveästi iloa. Tomi eteni meitä kohti ja roimi magialla sekä lohharin hönkäilyillä, minkä ehti. Selvisimme kuitenkin ilman sen kummempaa ja sitten tapahtui käänne, joka antoi mahdollisuuden päästä peliin mukaan. Lohhari ryntäsi toisen saurusporukan kimppuun, voitti ja juoksi perään, mutta ei saanut porukkaa kiinni. Seuraavalla rundilla sama toistui, mutta porukka pysyi paikallaan ja minä olin irrottanut jo edellisellä kierroksella lordini uhkaamaan lohhari. Näin saatiin aikaiseksi tilanne, jossa sekä Scar-Veteran että lordini pääsivät rivisaurusten avulla kokeilemaan lohharia. Niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että lohhari hävisi ja lähti karkuun, jonka jälkeen Oldblood juoksi sen ylitse Charm of the Jaguar Warriorin avustuksella. Peli pelailtiin tämän jälkeen loppuun ja tulos oli minulle 13-7, sillä Tomi sai lisäpisteitä neljänneksistä, jotka jäivät meiltä ottamatta, kun kyttäilimme omassa päädyssä. Hyvä alku kuitenkin turneeseen ja yllätystulos! Toisella kierroksella vastaani asettui Vampire Counts Pylvänäisen Arin ohjastamana. Taas tuli epämiellyttävä tunne hommasta jo ennen alkua, koska VC on yleisesti todella ilkeä armeija. Arilla oli niitä normaaleja VC-yksiköitä eli mm. runsaasti loitsijoita, lurkkeja, zombeja, ghouleja, spirit hosteja, banshee, fell batejä ja black knighteja. Taas jäin odottelevalle kannalle suurimmalla osalla porukasta ja vain scoutit lymyilivät lähempänä metsän suojassa. Ensimmäisillä vuoroilla suoritin lähinnä pientä härnäystä skinkeillä ja otimme matsia ghoulien kanssa. Pienen pelailun jälkeen terradoneille aukesi tilaisuus rynnätä zombiporukkaan, jossa kaikki loitsijat lymysivät ja saimmekin syöksyllä yhden hengiltä! Toinen puolestaan miscastasi itsensä pois pelistä ja tilanne näytti ihan hyvältä. Keskemmälle kenttää kehkeytyi puolestaan iso mähinä, jossa ottivat yhteen toinen saurusporukkamme, yksi porukka skinkkejä sekä oldblood. VC puolelta mukana olivat iso lurkkiblokki ja spirithostit. Tämä taisto kääntyi eduksemme pikkuhiljaa, kun häviöt rasittivat epäkuolleiden rivejä ja niin keskusta murtui eduksemme. Lopuksi vielä ympäröimme joukoillamme loitsijoiden porukan ja rusautimme yhdellä rynnäkölle sen rikki. Peli oli käytännössä ohi ja sain 20-0 voiton. Peli oli kuitenkin tosi mukava ja vastuksella oli ehkäpä hieman huonoa säkää, minulla taas hyvää. En koko pelissä mokannut yhtään fear-testiä! Kolmas kierros alkoi siis asetelmasta, jossa pärjäämällä riittävän hyvin voisin päästä vaikka jatkoon. Siinä riittikin siis panosta. Vastukseksi ilmaantui avoimeen maastoon Empire, jolla pyssyissä piisaa. Joukkoa komensi Ville Valkama, hänkin uusi tuttavuus. Täytyy sanoa, että tämä peli oli turnauksen mukavin jo ihan sen takia, että vastustaja oli niin mukava! Itse pelissä lähinnä väistelin ampumista asettamalla kaikki yksikköni mahdollisimman kauas tykeistä, hellblastereista ja mortarista sekä handgunnereista ja crossbowmiehistä. Hommaa kuvaa se, että handgunnerit ampuivat ensimmäisen kerran vuorolla viisi! Osalla yksiköistäni oli piilossa koko pelin, koska avomaastoon meno olisi ollut itsemurha. Taisteluakin saimme aikaiseksi oikealla sivustalla, jossa Empiren yksi ritariryhmä pääsi linjoihimme asti ja testaamaan sauruksia. Ylivoima ja saurusten kestävyys oli kuitenkin taas viholliselle liikaa ja vastus pakeni kentältä yhden kierroksen jälkeen. Pistolierot puolestaan saivat myrkkynuolista jo rynnäkön aluksi tarpeekseen ja pakenivat samoin kentältä. Salamanderit puolestaan hönkivät Huntsmanit pois kentältä ja skinkit pysäyttivät Pegasuksella ratsastavan Empiren sankarin. Näin saimme sivustan puhtaaksi ja muu porukka ei sitten ehtinytkään linjoihin. Lisäpisteitä saimme sitten automaattisesti, kun vastapuolen tykit ja hellblasterit hajosivat itsekseen ja oldblood pyrähti tulkitsemaan monoliittia viimeisellä kierroksella. Aika loppui lopuksi kesken ja tulos olisi ollut kannaltani todennäköisesti huonompi, jos peli olisi vielä jatkunut. Nyt voitin kuitenkin 13-7 ja jatkopaikka oli plakkarissa sijalla 10. Vielä kerran erityiskiitokset Villelle mukavasta pelistä ja reilusta asenteesta! Näin Kasisalilla tapahtuva osuus oli tulosten julistamista vaille valmis ja hetken päästä jo kiiruhdinkin lavalle kertomaan niitä. Lord of the Rings turnauksen voitti Ralf Swendblaad ja palkinnoksi kilahti pokaali, lippu Grand Tournamenttiin Englantiin sekä 160 euroa matka-avustusta! Voittaja vaikutti tyytyväiseltä kaverilta! Lord of the Rings-turnauksen nuorin osallistuja oli muuten 9-vuotias ja kohtalon koura asettikin hänet heti ensimmäisessä pelissä itseään Alessiota vastaan. Voinette kuvitella pojan tunnelmat pelien jälkeen varsinkin, kun niistä tuli molemmista voitot! Täytyy sanoa, että Alessio vaikutti todella mukavalta tyypiltä vaikka en ehtinyt kuin muutaman sanan hänen kanssaan vaihtaa LOTR:n turnauskelpoisuudesta. Tapahtuman upeimmaksi armeijaksi valittiin Erno Langinkosken Vampire Counts, itse sijoituin toiseksi liskoillani, jotka on maalannut Kimmo Ruohoniemi (maddog). Kiitokset Kimmolle loistavasta maalauksesta! Tapahtuma alkoi muutoin olla lopuillaan ja finalistit kiidätettiin yöpaikkaan sillä aikaa kun tiimimme rupesi purkamaan Kasisalin pöytiä ja muuta rekvisiittaa ja tietysti toinen tiimi samalla ryhtyi kasaamaan Puolenkuun Pelien tiloihin uusia pöytiä finalisteille. Kasisalilla tapahtumaan osallistui muuten päivän aikana arviolta yli 400 ihmistä. Suuri kiitos kaikille, jotka paikalle tulivat. Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasin kulkuni kohti finaalia ja kun saavuin paikalle olikin jo vastustaja tiedossa. Vastaani asettui Jori Uusikartano Lahdesta ja olinkin joskus aiemmin pelannut kerran häntä vastaan menneisyydessä. Jori pelasi Empirellä ja lista oli lähes identtinen lauantain viimeisen pelin kanssa. Samoin maasto oli yhtä avoin. Hyvänä puolena olisi se, että tiesi mitä on tulossa, huonoa taas se, että tiesin pelistä tulevan vaikean. Lähdin taas väistelylinjalle luottaen muutamien yksiköiden härnäykseen. Jori pelasi aggressiivisemmin kuin edellinen Empire ja etene ampumaetäisyydelle nopeammin. Onneksi kuitenkin jälleen kerran skinkit suoriutuivat toisella laitamalla Terradonien avustama yllätyksellisen hyvin ja pääsivät putsaamaan parit sotakoneet pois (tosin toinen hoiti itse itsensä, mutta kuitenkin). Lopuksi ne vielä nakersivat yhden crossbowmen-porukan. Keskellä kenttää ei hirveästi tapahtunut: otimme kuulaa ja laakia vastaan mutta kestimme ja Empire ei ehtinyt yhdelläkään yksiköllä lähitaisteluun. Salamanderit söivät handlerinsa kahdella ekalla laakilla (4 misfireä putkeen!), mutta hyvänä puolena siinä oli se, että juoksivathan sitten oikealle neljännekselle ollessaan omien skinkkien kanssa loppupelin lähitaistelussa. Tiukan väännön jälkeen tulokseksi tulikin tasapeli ja olin jopa saanut 10 VP:a enemmän kuin Jori. Viimeinen kierros ja skenaariona Mammuttikanjoni, jossa noppa saattaisi ratkaista yhtä paljon kuin pelaajat. Vastaani tuli kokenut turnauspelaaja Jupi Vampire Countseillaan. Pelin sävyn ratkaisi ensimmäinen Jupin joukkoihimme vispaama magic missile, joka panikoitti yhden skinkkiryhmän ja ketjureaktiona sitten omalla ensimmäisellä vuorollani salamander tiimit joihin myös priestit olivat liittyneet. Näin pöydältä juoksi toinen laita ulos ja koko magiapuolustus kääröineen! Tämän jälkeen homma olikin käytännössä ohi. Ainoa valopilkku oli saurusten piestessä Black Knightit. Muuten olin lähinnä ottavana osapuolena. Siinä mielessä pelistä tuli myös tylsä, että mammutti ei onnistunut juoksemaan koko pelissä kuin kolmen luurangon yli ja sääkin aiheutti koko ajan tuloksia, joilla ei ollut mitään merkitystä. Harmillista sinänsä, koska tämän seurauksena pelasimme siis lähinnä tavallisen Pitched Battlen ilman neljännespisteitä. Lopuksi minulla ei ollut pöydällä kuin yksi porukka skinkkejä, jotka olivat unohtuneet piiloon linnan seinän taakse ja hävisin selkeästi 20-0. Lopputuloksissa en kuitenkaan tippunut kuin yhden sijan 11. ja olin erittäin tyytyväinen ensimmäisen fantsuturnaukseni tulokseen. Mieltä lämmittivät myös täydet maalauspisteet koko turnauksesta (25/25) ja täydet reilun pelin pisteet (10/10). Koko turnauksenhan voitti lopulta sama mies kuin Thunderhawk Down-turnauksen eli Marko Haatio Helsingistä High Elffeillään ja toinen oli Erno Langinkoski Vampire Countseillaan, joka nousi ensimmäisen päivän sijalta 20 toiseksi. Näin homma oli taasen pulkassa ja jäämme nyt hetkeksi nauttimaan muiden järjestämistä tapahtumista, mutta eiköhän täältäkin suunnasta taas jotakin uutta jossain vaiheessa ilmaannu! Kiitoksia vielä kerran kaikille tapahtumaan ja turnauksiin osallistuneille sekä tietysti Games Workshopin pojille Vesalle, Alessiolle, Stevelle ja Gilille. Nähdään Lahdessa taas jatkossa! Mika Perjantaina GW:n tyypit tulivat paikalle samalla kun laittelimme maastoja paikoilleen Kasisalilla. Kaikki vieraat GW:ltä olivat minulle entuudestaan tuttuja, joten tapaaminen oli lähinnä miellyttävä jälleennäkeminen. Sovin heidän kanssaan, että he tulisivat myöhemmin meille illalliselle ja muuten vain iltaa istumaan. Näin tehtiinkin ja tarjosimme heille suomalaista ruokaa. Alkuruuaksi hernekeittoa, karjalan piirakkaa (joka on Alession herkkua, jonka hän on ilmeisesti oppinut aikoinaan Tuomas Piriseltä) ja munavoita. Pääruuaksi kermassa haudutettua lohta ja poron käristystä perunamuusin ja ruisleivän kera sekä jälkiruuaksi laskiaispullia. Sitten tietysti saunottiin ja kieriskeltiin lumihangessa vielä kello 2 yöllä. Aamuksi olikin taas aika vääntäytyä silmät ristissä turneeseen. Lord of the Rings turnaukseen oli tulossa kaikki 20 ilmoittautunutta ja vielä yksi ylimääräinen. Koska peliparit eivät täsmänneet, jättäydyin itse pois kisasta. Onneksi, sillä organisointiani tarvittiin kyllä koko tapahtuman ajan ja nyt siihen oli helpompi keskittyä. Kun turnaukset loppuivat, piti minun ja Tapsan majoittaa turnauksen pelaajia, joten kaikki yövieraat lähtivät Tapsan mukana ensin hänen luokseen. Itse purin muiden kanssa Kasisalin pelipöydät, heitin kanttiinissa olleen vaimoni tavaroineen kotiin ja lähdin tarkistamaan, että Puolenkuun Pelien pöydät olisivat valmiita huomiseen jatkoturneeseen. Todettuani kaiken olevan reilassa lähdin hakemaan meille yöksi tulevia pelaajia Tapsalta - Turun porukan ja Chaosboyzit. Pelaajien kanssa istuttiin taas iltaa ja kasattiin maitotölkeistä mammutteja seuraavalle pelipäivälle viimeistä skenaariota varten. Yön jälkeen aamulla söimme munapekoniaamiaisen ja lähdimme kohti turnauksen finaaleja. GW:n porukkakin tuli paikalle, mutta Vesku ja McArias veivät heidät katselemaan illaksi kaupunkia ja hyppyrimäkiä. Alession kanssa sovittiin, että illalla pelattaisiin lautapelejä, kun molemmat ollaan niihin pahasti kallellaan. Turnaus oli jännä loppuun asti ja Haation Make pokkasi lopulta mukaansa Mammutin. Onneksi olkoon Makelle. Pelien ja palkintojen jaon jälkeen taas purettiin pelipöydät, jotta Puolenkuun Pelit olisi taas oma itsensä seuraavana aamuna. Sen älkeen lähdin hakemaan hieman tarvikkeita iltapalaa varten ja menin kotiin odottelemaan GW:n kundeja. He tulivatkin paikalle jo ennen kuin olin saanut lapset nukkumaan ja pikku Nicke oli taas hulluna hassun italialaisen sedän kimpussa. Yö meni lautapelejä pelatessa kunnes kaikki muut paitsi minä ja Alessio olivat niin väsyneitä, että halusivat nukkumaan. Sitten alkoikin sopivasti Oscarpalkintojen jaon suora yölähetys, jota jaksoin aikani katsoa, kunnes kuukahdin viiden aikoihin. Aamulla olin taas kaikkea muuta kuin virkeä kun Tapsan kanssa siirtelimme välivarastoidut maastot hänen kotonaan olevaan varastoomme. GW:n miehet lähtivät muut kotiin, paitsi Vesku ja Steve, jotka jäivät viikoksi lomalle ja katsomaan ensi viikon Salpausselän kisoja. Sen jälkeen on vielä läjä tiedon siirtoa kotisivuillemme ennen kuin turnaus on omalta kohdaltani ohi. Tällaisen työmäärän jälkeen aina luulisi, ettei moiseen enää ikinä viitsi ryhtyä, mutta jotenkin se taakka aina unohtuu ja iloiset kommentit tapahtumasta saavat miettimaan uusia juttuja. Munter Lisää aiheesta:
|