Eye of Terror -turnaus Lahdessa Puolenkuun Peleissä 18.5.2003

Puolenkuun Peleissä pidettiin näinä aikoina ilmestyvään Eye of Terror -codexiin pohjautuva WH40K-turnaus sunnuntaina 18.5.2003. Turnaus järjestettiin Lahden ja lähipiirin hammeristeille ja mukaan otettiin 12 pelaajaa. Turnauksen järjestelyistä vastasi tuttuun tapaan Mika Järvelä (Asdrubael). Pelaajia saapui tasaiseen tahtiin heti Puolenkuun Pelien aukeamisen jälkeen, ja lähes kaikki tulivat ajoissa, lukuun ottamatta Juha Jokista (Monni), joka oli maalannut uutta Defiler-figua läpi yön ja oli saanut vain pari tuntia nukuttua. Pieni myöhästyminen annettakoon siis anteeksi, varsinkin kun Defilerista tuli todella upea.

Kun kaikki olivat saapuneet paikalle, kokoontuivat Lojalistit ja Pahikset punomaan juoniaan. Tarkoitus oli antaa jokaiselle pelaajalle mahdollisimman helppo tehtävä pelattavaksi ja välttää joutumista vaikeisiin tehtäviin. Pahisten tehtävänjaon ollessa valmis, olimme me hyvikset ehtineet päättää vasta tehtävän yhdelle pelaajalle. Lopulta pelit saatiin käyntiin sopivasti puoli tuntia myöhässä.

Winter War'ista viisastuneena kokeilin aivan toisenlaista armeijaa ja se tuntuikin toimivan. Ensimmäisellä kierroksella sain vastaani Juha Jokisen Iron Warriorit. Tehtävänä oli Recon. Juhan armeijasta löytyi basiliski, vindi, jo mainittu defiler, 3 oblia, chaos lord, daemon prince, sekä useita lascannonilla varustautuneita ryhmiä. Maastoa oli tällä kertaa sopivasti: hieman kukkuloita sivuilla sekä keskellä iso bunkkeri. Ranger Disruptionin siivittämänä sain ensimmäisen vuoron, ja lähdin etenemään kohti vastustajan deployment zonea. Ensimmäisillä vuoroilla ei tapahtunut juuri mitään erikoista. Parin ensimmäisen vuoron jälkeen olin tuhonnut muutaman ryhmän kaaosmarineita kun taas minulta oli kuollut vain muutamia yksittäisiä guardianeita ja rangereita, sekä 2 wraithiani oli ottanut muutaman woundin. Loppuvaiheessa pääsin lähes kaikilla joukoillani vastustajan deployment zonelle ja olin saanut tuhottua lähes koko Juhan armeijan, lukuun ottamatta daemon princeä, joka oli kiertänyt sivusta teurastaen pari pathfinder ryhmää ja guardian-ryhmän rippeet. Daemon Princelle jäi tosin vain 1 wound jäljelle pelin loppuessa. Laskimme bonus victory pointit joukoista vastustajan deployment zonella, ja huomasin saavani jo pelkästään niistä 1200 VP:tä. Voitin pelin yhteensä pistein 2624-646, massacre voitto minulle.

Aikataulussa pysyäksemme päätimme pitää mahdollisimman lyhyen ruokatauon, ja kävimme Perttu Karppisen (Karandas) kanssa hakemassa mäkkäristä hampurilaisia jotka söimme matkalla takaisin. Oli uuden taktiikkapalaverin vuoro. Tässä vaiheessa tehtävänjako oli vaikeaa, koska nyt mukaan kuvioihin astuivat hyökkääjä/puolustaja skenaariot, joissa Pahikset toimivat hyökkääjinä. Mukana oli myös pari Rescue Missionia, jota myös itse lähdin yrittämään.

Toisella kierroksella vastaani sain Juha Salmijärven Slaanesh Marinet (suorastaan demonisella land raiderilla varustettuna). Asettelimme mahdolliset kohteet pöydälle, ja asetimme kaikki troop-yksikkömme kentälle. Minulla kävi siinä mielessä tuuri, että vastustajan troopeista kaksi oli demoneita, joten pöydällä oli vain yksi vastustajan ryhmä kun taas itselläni oli 8 (pelasin Alaitocilla, siksi 2 ylimääräistä snipu ryhmää). Juha heitti aloitusvuoron, mutta päätti luovuttaa sen minulle saadakseen itse tasoittavan vuoron. Liikuin kaikilla guardian-ryhmilläni täyttä vauhtia eteenpäin, ja pääsin yhden counterin luokse, joka paljastuikin oikeaksi kohteeksi. Vahvistin asemaani saamalla toisella vuorolla wraithlordin kehiin, jonka haltuun sitten luovutin objektin. Kun vastustaja oli saanut kaikki yksikkönsä pöydälle, alkoi hirveä ryntääminen kohti objektia hallussaan pitävää wraithia. Sain ammuttua land raiderin immobileksi pariinkin otteeseen, mutta sen takaa hyökkäsikin ryhmä kaaoksen kätyreitä, jotka pieksivät guardian-ryhmän lähitaistelussa ennen kuin heidät lähetettiin palvomansa Slaanessin luokse. Myös land raiderin sisältä ryntäsi terminaattoreita, jotka onnistuivat pääsemään lähitaistelun suojiin. Ensiksi ne pistivät guardianini lihoiksi, jonka jälkeen ne siirtyivät taisteluun avatarin kanssa, jonka kaaos voitti, tosin lordille jäi jäljelle vain 1 wound. Peli loppui jo tässä vaiheessa, ja peli etenikin erittäin nopeatempoisesti kun itse lähinnä vain pysyttelin paikoillani vastustajan rynnätessä kohti. Tässä vaiheessa olin pelannut kaksi peliä, jotka olin myös molemmat voittanut.

Viimeisessä kokouksessa ei kestänyt läheskään sitä aikaa, joka oli aiemmissa mennyt. Saimme päätettyä tehtävät nopeasti, itse sain tehtäväksi Pitched Battlen. Lähdin metsästämään kolmatta voittoa.

Kolmannella ja samalla viimeisellä kierroksella sain vastaani Ville Valjakan (Oikolukuhirvi) Tau armeijan. Ville sai valita puolen ja aloittaa joukkojen asettelun (ja samalla rajoittaa minun asetteluani). Sen jälkeen olikin ranfer disruptionin vuoro: sain otettua reserviin 3 broadsidea, sekä 2 ryhmää krootteja. Toiselle puolelle kenttää jäi vain yksi ryhmä fire warrioreita. Sain aloittaa pelin. Ensimmäisillä vuoroilla ammuin hammerheadia useita kertoja, kunnes sain siltä aseen tiputettua. Sniperini pinnasivat vastustajan ryhmiä, ja sain näin liikkua lähes huoletta kohti vihollislinjoja. Viidennen vuoron aikoihin pidin hallussani kolmea quarteria, viimeisellä oli kummankin joukkoja. Pelin lopussa olin tuhonnut kaikki muut vastustajan yksiköt, paitsi hammerheadin (josta sain kuitenkin aseet tuhottua) sekä commanderin, joka oli urhoollisesti pysytellyt hengissä muutaman vuoron lähitaistelussa wraithlordin kanssa. Voitin pelin pistein 2005-634. Kolmesta pelistä sain siis kolme voittoa, mielestäni huomattavasti paremmin kuin Winter War'issa, jossa taas hävisin kaikki kolme peliä.

Lopuksi seurattiin vielä keskeneräisiä pelejä, joista pisimpään kesti Munterin ja Jokisen yhteenotto Meat Grinder -tehtävässä Munterin hoidellessa homman hyviksille. Lopuksi yläkerrassa pidettiin pienimuotoinen palkintojen jako, jossa hyvisten parhaana sain upean marinepokaalin, sekä imperial eagle aiheisen vyönsoljen. Laatikollinen uusia Cadianeja lähti komissaarillemme Kostille.

Lojalistit voittivat siis EoT-kampanjan ensimmäisen turnauksen. Tulevaisuudessa tullaan melko varmasti näkemään yhä enemmän entistä tasaisempia matseja. Me hyvikset voimme juhlia voittoamme vähän aikaa rauhassa, vielä on vähän aikaa tyyntä myrskyn edellä. Turnaus oli mielestäni erittäin hyvin onnistunut ja siitä kiitokset järjestäjille sekä vastustajille. Otetaan myöhemmin uusiksi, ette päässeet näin vähällä.

-Juuso Pellava, 19.5.2003

Lisää aiheesta:
Eye of Terror -tarina
Keskustelua turnauksesta foorumissamme
Kuvia turnauksesta
Hall of Fame