Games Day - Suomi poijjaat Englannin kartalla

Päiväkirjan kirjoittanut Miika ja Jori

La 13.9.

Hyvin nukutun yön jälkeen (n. 2 tuntia, Jori tottuneena yörytmiin ja Miika viimeisteli Rhinoansa) lähdimme Lahdesta 5:30 kohti Helsinkiä. Lähtöselvitykset lentokentällä sujui mainiosti, mutta Englannissa alkoikin jo tapahtua. Jorin matkalaukku oli kadonnut Heathrown synkkiin syövereihin. Laukku oli kuulemma matkalla jonnekkin toiseen terminaaliin. Virkailija antoi meille kaksi vaihtoehtoa. Joko he lähettävät laukun perästä tai odottaisimme n. 15 minuuttia lisää. Me päätimme tietenkin odottaa, koska me Suomen pojat emme suostuneet luovuttamaan helpolla. Sitäpaitsi meillä ei ollut tiedossa tarkkaa osoitetta. Puoli tuntia odoteltuamme menimme kyselemään laukun kohtaloa uudelleen. Virkailija olisi edelleen halunnut lähettää laukun perässä ja me olisimme kuulemma voineet soittaa hänelle osoitteen myöhemmin, mutta me Suomen pojat emme suostuneet luovuttamaan. Sitäpaitsi junaliput olivat matkalaukussa. Tässä vaiheessa alkoi Miikalla ilmetä migreenin alkuoireita. Lentoyhtiö oli valmis maksamaan junalipun ja edelleen lähettämään laukun perästä, mutta me “Suomi poijjaat” emme vieläkään suostuneet luovuttamaan sillä huomasimme, että myös myöhemmin tarvittava metrolippu oli laukussa. Koska tilanne alkoi mennä jo hieman monimutkaiseksi virkailija lähetti miehen alas etsimään laukkua, niinpä laukku sitten (yllätys, yllätys) löytyikin lähes välittömästi. Suomalainen sisukkuus kannattaa aina.

Suomalainen yhteyshenkilömme GW:llä (Nenyen Vesa) oli pyytänyt sihteeriä järjestämään meille taksin lentokentältä, mutta sen sijaan tosiaan jouduimmekin näkemään hieman Lontoota. Ensin metrolla Heathrowlta Paddingtoniin, josta oli tarkoitus ottaa maanalainen St. Pancrasin asemalle. Tällä pysäkillä meille jäi kokonaiset 15 sekunttia aikaa päättää mikä oli oikea maanalainen. Meiltä aikaa kului 16 sekunttia. Loogisellä päättelyllä tulimme tulokseen että seuraava maanalainen menee samaan suuntaan, ja näin aluksi vaikuttikin kunnes maanalainen pysähtyi eräälle aikaisemmalle väliasemalle koska linja oli poikki. Nyt Suomi poikienkin hymy alkoi jo hyytyä, koska meidän piti olla rautatieasemalla 20 minuutin kuluttua eikä meillä ollut hajuakaan suunnasta mihin mennä. Nyt oli myös jo selvää että Miikalla todellakin oli migreeni. Mutta ei kysyvä tieltä eksy. Saimme selville, että oli olemassa “special bus” jolle meidän pitäisi mennä. Kuusi kertaa kyseltyämme, koska jokainen opas näytti vain yhtä suuntaa ja sanoi: “This way!”, löysimme lopulta bussille. Aikaa oli jäljellä enää 10 minuuttia. Siinä me istuimme kaikessa rauhassa Lontoon ruuhkassa ihaillen maisemia, koska Suomi poika ei vähästä hätäänny. Bussin pysähdyttyä opas näytti suuntaa ja sanoi: “This way!” johon vastasimme: “Tänk juu!!!” Viiden minuutin kävelymatkan ja usean “Tänk juu!”:n jälkeen päädyimme asemalle, ja nyt aikaa oikeaan päätökseen oli kokonainen minuutti. Vielä yksi “Tänk juu!” ja nousimme oikeaan junaan. Kyllä sitten englantilaiset ovat hyviä organisoimaan asioita.
Loppumatka Nottinghamiin sujuikin kommelluksitta, mitä nyt istuimme 1. luokassa ja jouduimme vaihtamaan vaunua. Nottinghamissa olikin sitten Vesa auton kanssa jo meitä vastassa ja harhailumme oli vihdoin ohi.

Kuinka väärässä olimmekaan. Matkalla syrjäiseen Foundry nimisen miniatyyrivalmistajan liikkeeseen, Vesa ajoi hieman harhaan ja löysimme itsemme kuuleman mukaan vaaralliselta seudulta (oli jossain vaiheessa ollut mellakoita). Ei sinänsä Foundrykin sijaitsi alueella jossa oli pidettävä myymälän ovea lukossa. Mutta suomalainen sisukkuus kannatti jälleen, koska Foundryn miniatyyrit olivat upeita. Foundryn valikoima on enimmäkseen historiallisia miniatyyrejä, mutta hieman fantasia ja sci-fi aiheisiakin löytyy.

Hetken vielä keskustassa shoppailtuamme siirryimme Vesan asunnolle, josta menimme nopean suihkun jälkeen kiinalaiseen ravintolaan syömään. Ateria oli mahtava, mutta Miikan migreeni oli tässä vaiheessa jo niin paha että hänen oli palattava takaisin asunnolle meitä muita aikaisemmin.

Ensimmäinen päivä sujui siis kommelluksia lukuun ottamatta oikein hyvin.

Su 14.9.

Aikaisin aamulla herättyämme Miika katsahti ulos ikkunasta. Kaunista auringonnousua katsellessaan Miika totesi: “Nyt Englanti näytä parempi puolesi!”

Vesan kuskaamana ajoimme kohti Birminghamia, jossa siis Games Day pidettiin. Vain muutaman kerran harhailtuamme päädyimme National Indoor Arenalle Games Day tapahtumaan. Koska tulimme paikalle reilusti ennen kuin varsinainen tapahtuma alkoi, pääsimme VIP-passien suomana ihailemaan lukuisia pelipöytiä (yli 50), miniatyyrejä ja myyntitiskejä kaikessa rauhassa.
Pelipöydät olivat todella upeita. Esimerkiksi eräs pöytä oli pyhitetty titaanien väliseen taisteluun, jossa noin 10 kaaoksen ja keisarin titaania taistelevat GD-tapahtuman aikana. Keisarin puolella oli vielä yli kaksi kertaa tavallista titaania suurempi jättititaani antamassa muurin takaa tulitukea. Kaaoksen puolelle oli rakennettu jättimäinen droppod, josta titaanit olivat tulleet. Toinen mieleen painuva pelipöytä oli Lord of the Ring aiheinen, jossa oli Isengard Sarumanin tornia myöten, joka oli melko lähellä oikeaa mittasuhdetta miniatyyreihin nähden.
Miniatyyrit vasta upeaa nähtävää olivatkin. Näimme esimerkiksi sellaisia ‘Eavy Metalin miniatyyrejä joita on aikaisemmin nähnyt valokuvissa, ja valokuvat eivät tee todellakaan oikeutta oikeille miniatyyreille. Tekemämme kierroksen aikaisen ajankohdan ansiosta onnistuimme kuvaamaan muutamia vasta tulevia miniatyyrejä ennen kuin henkilökunta ehti kiinnittää kuvaaminen kielletty-kyltin (älkääkä edes yrittäkö pyytää meiltä kuvia niistä). Kyseisellä osastolla oli niin paljon nähtävää, että siellä olisi voinut viettää kokonaisen päivän ihaillen miniatyyrejä. Puhumattakaan sen jälkeen kun Golden Demon kilpailu oli alkanut ja osallistuvat miniatyyrit olivat myös samaisen osaston vitriineissä. Tässä vaiheessa jätimme myös Miikan miniatyyrin henkilökunnan helliin käsiin.
Koko hallia kiertävät reunat olivat täytetty myyntitiskeillä. Koska GW:n omilla tiskeillä myytiin samoja tuotteita mitä saa myös PKP:stä, mielenkiintoisimpia näistä olivat tietenkin muiden kuin GW:n omat tiskit eli; Forge World, Fanatics, Battle Gear, Black Library jne. Kaikilla oli vitriineissä jotakin hienoa nähtävää, yleensä komeita miniatyyrejä puhumattakaan tuotteista kuten esim. Forge Worldillä. Kuten edellä mainittu kuvat eivät tee oikeutta, ja niinpä Jorillakin on Hierodule jo seuraavan mail orderin myötä tilauksessa ja Miikakin käy henkistä kamppailua Valkyrian oston kanssa (EDIT: jälkihuomautuksena mainitsen, että molemmat ovat jo ostaneet nuo).

Pääsimme kokeilemaan ennen ovien aukaisua myös uutta Playstation 2:lle tulevaa Firewarrior peliä. Valitettavasti pääsimme vain kokeilemaan yksinpeliä, joten Firewarriorin hehkutetusta moninpelistä on vaikea sanoa mitään. Yksinpeli ainakin tuntui oikein toimivalta kokoonpanolta. Peli alkaa ensin peruskoulutussessiolla ja sitten pelaaja pistetäänkin suoraan taistelukentälle keskelle juoksuhautoja. Peli eteni intensiivisesti oman ryhmän miesten kanssa edetessä ja Imperial Guardin sotilaita ampuessa. Valitettavasti aika ei riittänyt pintaraapasua enempään, tapahtumassa kun oli niin paljon sellaistakin nähtävää mitä ei missään muualla tulisi näkemään.

Juuri ennen kuin tapahtuma avattiin 10:00 siirryimme VIP-autioon katsomaan yleisön rynnistystä. Kun ovet sitten vihdoin ja viimein aukesivat, ei mennyt kovin pitkään kun kaikki pöydät olivat aivan täynnä ihmisiä. Esimerkiksi äsken mainittu Playstationin nurkka oli hetkessä aivan tukossa, vaikka pelikoneita oli toista kymmentä. 8000 lippua myytiin tapahtumaan, joten vaikka isoihin pelipöytiin mahtuikin paljon pelaajia eivät siltikään kaikki päässeet heti osallistumaan. Osa pelipöydistä, kuten titaanitaistelu, vaikutti toimivan periaatteella että koko ympäröivä yleisö osallistui peliin. GW:n henkilökunta veti peliä verbaalisesti kuvaillen ja hehkuttaen pelin tapahtumia ja kuka tahansa saattoi saada mahdollisuuden heittää ratkaisevan noppien heiton. Tunku pöydälle oli niin suuri, että oli vaikea saada kuvaa miten titaanien liikkeet ratkaistiin. Myös myyntitiskien edustat olivat niin täynnä, että aina joutui odottamaan muutaman minuutin ennen kuin pääsi edes katsomaan tuotteita. Meillä oli tähän tietysti etu, kun oli nähnyt jo ennalta tuotteet, ja joissain tapauksissa VIP-passin suomana henkilökunta näytti oikoreittejä jonon ohitse.

VIP-aitiossa oli nähtävillä esimerkiksi Lord of the Ringsin Return of the King aloitussarja, majesteettisen sininen väriltään muuten. Ainakin Minas Tirithin sotureita ja Mordorin örkkejä on tulossa. Ruokapuoli aitiossa pelasi hyvin ja tapahtumaa sai seurata ilman alhaalla olevaa hälinää ja jonkin asteista kaaosta. Jossain vaiheessa päivää Vesa ohjasi meidät uudelleen ‘Eavy Metal osastolle, jossa oli siis myös Golden Demoniin osallistuvat miniatyyrit näytillä. Vesan järjestelytaitojen ansiosta saimme ihailla Golden Demon miniatyyrejä narun sisäpuolelta, eli samassa tilassa kuin missä tuomaritkin toimivat. Jälleen kerran aikaa oli aivan liian vähän. Upeita ja kovatasoisia miniatyyrejä oli todella paljon, ja oli hyvin vaikeaa sanoa mitkä olivat tuomarien mieleen ja tulisivat olemaan finalistien joukossa. Alkukarsinta oli tuolloin jo selvitetty. Miikalla oli tavoitteena finaaliin pääsy, mutta siinä vaiheessa ei kukaan meistä uskaltanut sanoa vielä mitään. Kun loppupäivästä tulimme hakemaan Miikan miniatyyriä saimme selville, että se tosiaan oli selvinnyt finalistien joukkoon. Silloin alkoikin todellinen jännitys koko porukalla, koska mahdollisuus jonkin metallin Golden Demoniin oli jo melko suuri. Myöhemmin kaikki finalistit kutsuttiin lavan ääreen kuuntelemaan tuomiota, ja voi sitä mekkalan määrää mikä Suomen porukasta lähti kun selvisi että kultainen pystihän sieltä Miikalle tuli.
Ennen kuin Slayer Swordin voittaja julistettiin, kävimme jo ottamassa voittajasta kuvia VIP-aitiossa, ja tietenkin hehkuttamassa muille Northern Europe VIP-vieraille ja myyntimiehille. Sillä eikös se vain ole niin, että kun joku suomalainen voittaa niin koko Suomi voittaa. Ennen Slayer Swordin jakoa ilmoitettiin, että on tullut muutama uusi sarja josta jaetaan palkinto. Kyseessä oli Forge Worldin oma sarja, eli jos jokin Golden Demonin voittaneesta miniatyyristä on Forge Worldin tuote voi se voittaa myös tämän sarjan. Samanlainen sarja oli myös Fanaticsilla. Miikan Rhinossahan on vain Forge Worldin Space Wolf ovet, joten Forge World sarjan voitto tuli täysin yllätyksenä. Niinpä “jouduimme” ottamaan vielä uudestaan kuvia voittajasta jossa hänellä on kultainen Golden Demon patsas ja Forge Worldin Best of Show plakaati. Englanti näytti Miikalle todellakin paremman puolensa. Slayer Sword meni, lieneekö jo kolmannen kerran, Jacob Nielsonille.

Loistavasti sujuneen päivän päätteeksi siirryimme GW:n omaan pubiin Buckmansiin (hyvin warhammerhenkinen paikka) juhlistamaan Miikan voittoa. Siellä olikin jo melko villi meno siinä vaiheessa kun me sinne ehdimme. Lienee syynä se, että sinä iltana kaikki juomat maksoivat tasan punnan. Vauhti oli niin kova, että meidät saatiin jopa raahattua (puoli väkisin) laulamaan karaokea. Mutta englantilaisten hyytyessä ja sulkiessa pubia jo yhdeltätoista alkavat Suomi poijjaat päästä maineensa mukaisesti vasta vauhtiin. Onneksi paikalta löytyi sentään muutama taistelukunnon omaava yksilö, niin että saatiin jatkot aikaiseksi Vesan pomon kotona. Jatkoilla pidettiin vielä enemmän Suomen mainetta yllä käden väännön merkeissä. Miikan voittoputki vain jatkuu hänen voittaessa ylivoimaisesti Englannin, Ruotsin, Tanskan ja Italian edustaja.

Ma 15.9.

Jälleen aikainen herätys. Liikkeelle lähtö sujui yllättävän hyvin edellisen vilkkaan ja tapahtumarikkaan päivän jälkeen. Vesa vei meidät GW:n tiloihin Nottinghamissa, jossa pääsimme tutustumaan tehtaaseen, studioihin ja Games Worldiin.

Miniatyyrien valmistusprosessista ei uskalla juurikaan kertoa, koska jopa kuvaaminen tehtaassa oli kielletty. Vaikka tietysti nopeat suomalaiset ehtivät jälleen kameroinensa ennen kuin kielto ehti tulla.
Studioissa olikin sitten taas paljon kauniita miniatyyrejä sekä upeita kuvia tuleviin tuotteisiin, ja näimmepä Fanaticsien osastolla muutaman uutuusminiatyyrinkin. GW:n omalla studiolla oltiin paljon tiukempia sen suhteen emmekä saaneet maalareita edes lähestyä, koska heillä oli meneillään jokin tuleva salainen projekti. Saimme sentään nähdä lukuisia aikaisemmin White Dwarfeissa, Codexeissa jne. esiintyneitä armeijoita. Näimme myös White Dwarfin toimistoa sekä pelisuunnitelijoiden tilat. Sekä White Dwarfin että pelisuunnittelijoiden toimistoista löytyy pelipöydät. Toisessa lehden kuvia varten ja toisessa pelitestausta varten. Löysimme muuten pelisuunnittelijoiden toimistosta tuttavuuden edellisen illan jatkoilta. Miikan italialainen vastustaja käden väännössä olikin GW:n pelisuunnitelija. Valitettavasti ei sen enempää uskalla jälleen kierroksesta kertoa, ja kuvaaminen oli jälleen kiellettyä.
Games World onkin aivan upean näköinen pelitila. Pelipöytiä on todella runsaasti ja hienoilla maastoilla. Seinät ovat kuin jostakin linnasta ja taustalla soi keskiaikaishenkinen musiikki. Myyntitilassa on jälleen useita vitriinejä kauniine miniatyyreineen. Tosin Games Day:n nähtyään ei vaikutus ollut enää ihan niin suuri. Games Worldin museossa onkin melkoinen yllätys. Siellä on aidon kokoinen malli Lurtzista, jolla on päällään elokuvan kuvauksessa käytetyt asusteet. Kyllä on näyttelijällä ollut kokoa. Miehen hauis on kaksi kertaa tavallisen miehen paksuinen ja pituutta on pään verran enemmän. Voimme molemmat sanoa kätelleemme Lurtzia.

Niin paljon oli GW:n tiloissa nähtävää, että junaan lentokentälle päin meinasi tulla jo kiire. Mutta matka takaisin sujui kuitenkin jo lähes rutiinilla. Kysyvä ei edelleenkään eksy. Aina on joku jossain nurkassa sanomassa “This way!”. Vielä viimeiset tuliaisostokset lentokentältä ja sitten matkalle kohti Helsinkiä. Suomessa olimmekin sitten jo 22:00 ja viimeinen etappikin Lahteen sujui ilman yllätyksiä. Puolilta öin väsyneet, mutta onnelliset Suomen poijjaat pääsivät kotiin. “Hel***in hyvä reissu.”