Matkapäiväkirja kevät 2008 - New York, New York

Varsinaisia New Yorkin matkakuvia näkee alla olevasta linkistä:
Lomakuvia New Yorkista

11.5 sunnuntai, äitienpäivä ja matkustuspäivä New York'iin

Kauan odotettu talviloma alkoi äitienpäivänä pyllyä puuduttavalla lennolla Helsingistä New Yorkiin. Kone ei ollut aivan täynnä, joten kukaan ei tullut istumaan riviimme. Saimme vielä paikat koneen etuosasta, missä oli ruhtinaallisesti jalkatilaa, ja siinä pystyi nostamaan jalat seinää vasten.

Saavuimme New Yorkiin aikataulussa 15.28. Omassa päässä kello oli tuolloin jo 21.28. Kaupunkiin lähestymistä oli upea seurata koneen ikkunasta, kun sieltä oli selvästi bongattavissa Manhattanin pilvenppiirtäjäalue, ja sieltä heti sen korkein huippu, Empire State Building. Wow! Lentokenttärutiinit sujuivat reippaasti ja pääsimme nopeasti ottamaan keltaisen taksin JFK:n kentältä. Taksimatka kesti ruuhkassa reilu puoli tuntia, hintaa kertyi tulli- ja tippimaksuineen 60$, ei paha. Hotellimme on The New Yorker. Huoneemme on kerroksessa 20. Ikkunasta näkyy saman talon seinää (olemme jossain kolosessa), mutta kadulle asti alas ei näy. Taidankin pitää verhot kiinni, enkä kurki ulos! Huone on aika pieni, mitä tulee yleensä jenkkistandardiin, mutta kyllä tänne pari matkalaukkua vielä mahtuu :).

Äkkiä vaan tavarat huoneeseen ja sitten kadulle. Melkein huimaa, kun yrittää katsoa, kuinka korkeita nämä talot ovatkaan! Vain 400 metrin päässä hotellistamme on Empire State Building, 102 kerrosta korkea pytinki. Lähdimme tutustumaan taloon ja tähyämään sen korkeuksista, mihin kaupunkiin olimmekaan tulleet. Turvatarkastukset olivat todella tarkat. Hissillä ylös ja loppu matka rappuja pitkin. Kun kävelimme rappuja ylös yöllä kahden aikaa (paikallista aikaa siis ilta kuuden jälkeen) alkoi kieltämättä jo päivän pituus painamaan jaloissa. Ulkotasanteella Peter kuvaili innokkaana lähellä reunaa, minä pysyttelin niin lähellä takaseinää kuin mahdollista. Pahaa teki, hui hitto sentään! Toki sieltä näki keskuspuiston pohjoisessa, Vapaudenpatsaan etelässä ja muitakin merkittäviä / tuttuja rakennuksia. Empire State Buildingiin virtasi ihmisiä jatkuvana jonona. Kun jokainen loputtomasta ihmisvirrasta maksaa näköalapaikastaan $19 on se talolle aikamoinen business.

Vielä viimeiseksi kurkkasimme takaisintulomatkalla Macyn suurta tavarataloa sisältä päin. Voi olla, että menemme sinne vielä uudelleen :). Sitten oman hotellin ravintolaan syömään todellakin ansaittu äitienpäiväpäivällinen klo 20.00 (aamuyöllä kolmelta)!

12.5 maanantai, shoppailua

Tänä aamuna heräsimme jo viideltä, eikä nukuttanut yhtään. Siinä sitten suunnittelimme tätä päivää ja kävimme aikaisella aamiaisella hotellin katukahvilassa. Piti oikein odottaa, että pystyi lähtemään kaupunkikierrokselle, koska kaupat avaavat ovensa vasta klo 10.00. Sää oli aamusta sateinen, siksi lähdimme liikkeelle metroilla. Täytyy sanoa, että Lontoon metro on kyllä paljon selkeämpi kuin Nykin, tosin kyllä täälläkin perille pääsee. Joka tapauksessa täälläkin kannattaa ostaa päivälippu, jolla saa sahata metroilla mielin määrin yhden vuorokauden hintaan $7,50.

Tänään ohjelmassa oli siis kaupungin kalliit merkkikaupat 5th Avenuella. Esimerkiksi kävimme sisällä Louis Vuittonin laukkukaupassa. Siellä pieni lompakko maksoi yli 700 taalaa, joten en viitsinyt käydä edes katsomassa, mitä käsilaukut maksoivat :). Merkkiliikkeistä bongasimme tietenkin Disneyn kaupan, ja sieltä löysimme tuliaisia kotiin tuomisiksi. Seuraava kauppa oli FAO Schwarzin lelukauppa, joka on kuuluisa elokuvasta Yksin kotona 2. Siinä oli kylliksi neliöitä ja kerroksia, jotka olivat tietenkin täynnä leluja. Myös Nintendo World oli aikamoinen elämys! Sinne eksyimme oikeastaan vahingossa, kun suuntasimme Rockefeller Centerille. Kaksikerroksinen kauppa täynnä Nintendokrääsää! Kauppojen lisäksi olemme ihailleet tänään toinen toistaan korkeampia pilvenpiirtäjiä. Niskoihin sattuu, kun niitä huippuja yrittää katsoa. Mm Trump Tower oli hieno. Mieleenpainuva kadunpätkä on ehdottomasti Time Squarella. Se on täynnä kymmeniä metrejä korkeita valomainoksia. Sieltä löytyi Hard Rock Cafe, Planet Hollywood ja mm Virginian levykauppa.

Myöhäinen lounas syötiin Pikkuitaliassa: lasi punaviintä ja pizzaa. Sohon alue kurvailtiin myös läpi, sieltä löytyi paljon putiikkeja ja muita merkkiliikkeitä. Oikeastaan, kun tänään tuli jättiannos kauppoja, alkoi olo kyllä jo olla sellainen, että enää en osta yhtään mitään. Illalla tosin kävimme ostamassa lähitavaratalo Macysta urheiluvaatteet. Ajattelimme hyödyntää aikaiset aamut käymällä hotellin alakerrassa olevalla kuntosalilla.

En osaa sanoa, kuinka monta kilometriä tänään on tullut käveltyä. Varmasti aika monta, sillä sen verran jaloissa tuntuu. Toivotan kovasti rakkaita terveisiä kotiin! Me käymme nukkumaan, mutta tämä kauppunki ei nuku ikinä.

13.5 tiistai, nähtävyyksiä

Tiistai koitti ja heräsimme aamulla klo 6.15. Onneksi olimme eilen illalla vielä shoppailleet urheiluvaatteita, niille oli heti aamusta ennen seitsemää käyttöä. Menimme hotellimme alakerrassa olevaan pieneen kuntosaliin aamujumpalle.

Aamupala syötiin jälleen hotellin alakerrassa olevassa aamupalakahvilassa ja sen jälkeen aloitimme metrolla matkan Manhattanin eteläkärkeen. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Kävelimme merenrantakatua ja valokuvasimme sen, mistä New York tunnetaan: Vapaudenpatsaan. Siellä se vihreä hahmo jökötti kivipaasin päällä yhtä vihreä mekko päällään :).

Rantatiellä oli mukava välillä istuskella penkeillä ja katsella ohi kulkevia ihmisiä. Sen jälkeen kävelimme katsomaan WTC:n raunioita. Paikka oli valtava rakennustyömaa, ja vuonna 2012 siellä pitäisi olla kaksi uutta pilvenpiirtäjää. Ylipäätään Manhattanin eteläkärki on täynnä toinen toistaan korkeampia pytinkejä. Niitä taloja ei kerta kaikkiaan saa kunnolla mahtumaan valokuviin!

Seuraavaksi kävimme Century 21 -nimisessä kaupassa. Se on mieletön merkkituotteiden Outlet-myymälä, jossa esim Cuccin käsilaukusta tai Calvin Kleinin hameesta ei tarvitse maksaa ihan niin paljon. Kuhina oli melkoinen: nähtävyys sinänsä! Matkamme jatkui Wall Streetille, jossa sijaitsee Amerikan talouselämän keskus. Katu oli kapea, päätähuimaavan korkeiden pilvenpiirtäjien kanjoni. Saavuimme East Riverille ja Pier 17 -laiturille. Menimme laiturilla ravintolaan. Saimme pöydän korkealta kulmasta, josta oli suoraan näkymät pilvenpiirtäjiin ja Brooklynin sillalle. Nautimme reilun tunnin auringosta ja virvokkeista.

Vielä oli jäljellä Broadwaylla sijaitseva Flatiron Building, joka ilmakuvasta muistuttaa nimensä mukaisesti silitysrautaa. Muutama valokuva siitä talosta ja sitten hetkeksi istuskelemaan Union Squarelle. Puisto on lähinnä nuorison suosima kokoontumispaikka.

Tänään haimme iltaruoaksi lähikiinalaisesta Take a way annokset. Viidellä taalalla sai rasian täyteen viittä erilaista vapaavalintaista herkkua. Ja niin paljon sitä ruokaa rasiassa oli, ettei kerta kaikkiaan sitä jaksanut kaikkea syödä. Ai niin, ja varasimme tänään huomiselle illalle liput Broadwayn musikaaliin Mamma Mia! Abba-musaa tiedossa koko rahan edestä!

Kolmena iltana on nähty Empire State of Building iltavaloissa. Se on joka ilta aivan erivärinen! Hyvää yötä taas!

14.5 keskiviikko, viihteellä

Tänään nukuimme piiitkään, jopa kahdeksaan, vau! Suihkun ja aamupalan jälkeen lähdimme pikku hiljaa hotellistamme Updownille, eli keskuspuiston suuntaan. Sää oli oikein lämmin, miltei helteinen, ihana lomasää! Kävelimme Time Squarelle ja pitkin Broadwayta. 43-46 Streetin väli on melkoinen kadun pätkä, jota jälleen ihailimme. Kävimme katsomassa ohimennen valmiiksi, missä kohtaa on Winter Garden teatteri, jossa on Mamma Mia musikaali. Jatkoimme vielä muutaman streetin ylöspäin Central Parkin nurkalle. Lepuutimme väsyneitä jalkojamme vossikka-ajelulla pitkin keskuspuiston katuja. Kuljettajamme kertoi opasti matkan aikana, kuka asuu missäkin talossa. Olemme siis kuvanneet Placio Domingon ja Stingin kattohuoneistot. Oli myös hauska nähdä pilvenpiirtäjät, joita on käytetty Ghost Bustersin kuvauksissa :).

Ajelun jälkeen kiertelimme puiston polkuja. Näin kauniina päivänä lähes jokainen sileä kalliokohta ja nurmikko oli täynnä auringon palvojia. Siellä oli niin pukumiehiä kuin turistejakin rentoutumassa päivän lomassa. Kun näkee puistoa luonnon tilassa täytyy myöntää, että aikamoisen tasoitustyön ovat rakentajat tehneet: ei ole New Yorkin kaduissa juuri mäkiä! Puiston lumoissa nautimme lämpimästä päivästä loikoillen nurmikolla ja istuskellen kallioilla. Puistossa oli myös miimikoita, heidän hiljaista esitystä oli mukava seurata.

Takaisin kävelimme Madison Avenueta (6 av). Sen varrella on myös kalliita merkkiliikkeitä, mm. Donna Karen, Coach, Thomas Pink (arvaa, paljon silkkisolmiot maksoivat?) ja Fendi. Näiden katujen varressa oli paljon parkissa kalliin näköisiä autoja ja limusiineja, ja kuljettajat notkuivat autojen vieressä odottamassa herraansa tai emäntäänsä shoppailureissulta. Meitä ei odottanut limusiini, vaan päätimme tallata hotellile jalan. Onneksi on hyvät lenkkarit jalassa :) Ja niitä saa ostettua mm Nikesta. Täältä löytyi 5-kerroksinen Niken urheilukauppa, minun Disney World :). Tämän kadun varrella oli myös muutama katukahvila / ravintola, joihin emme ehkä olisi päässeet sisään. Kaikkien asiakkaana olevien leidien käsilaukun hinta näytti olevan jo suurempi kuin meikäläisen matkabudjetti ikään. Sinne ei ehkä olisi päässyt nauttimaan välipalaa Mario-T-paita ja urheilupaita päällä :).

Hotellilla pikainen siistiytyminen sekä vaatteiden vaihto, ja lähdimme metron kyydissä takaisin Time Squarelle. Menimme ensin syömään itämaisten ruokien ravintolaan. Alkupalaksi söimme sushia ja pääruoaksi Pekingin ankkaa, nam! Pitkän päivällisen ja jälkiruokien jälkeen suuntasimme sadan metrin päässä olevalle teatterille ja menimme sisään saliin. Paikka oli säilyttänyt 70-luvun sisustuksen, reunoilla oli mm. pyöreät Muppet Show -tyyliset aitiot! Meillä oli hyvät paikat keskeltä salia ja kun sali pimeni, oli nautinto seurata yhtä maailman katsotuinta musikaalia! Kerta kaikkiaan ihana tarina ja mahtavaa musiikkia! Esityksen lopussa yleisö tanssi ja taputti seisten. Varmasti mukavaa esittää tällaista showta, joka vuodesta toiseen saa yleisön näin mukaansa!

Ja lämpimässä säässä kävelimme takaisin hotellille. Broadwayn valomainokset valaisivat kadut kuin olisi ollut päivä ikään! Matkalla arvuuttelin, että minkä värinen myssy Empire State Buildingilla on tänä iltana... no se oli valkoinen (tosi tärkeä tieto matkailijan kannalta...).

Ah, nyt nukkukmaan, Mamma Mia!

15.5 torstai, museoitta

Tänä aamuna emme menneet aamupalalle hotellimme aamupalakahvilaan, vaan päätimme syödä aamiaista jossain muualla. Kun jotain oikein etsii, ei sitten löydä millään! Loppujen lopuksi kävelimme Broadwaylle asti ja söimme aivan liian rasvaisen satsin Mc Donaldsissa, uuh! Aamupalan jälkeen kävelimme Manhattanin itäpuolelle. Siellä on New Yorkin kaunein pilvenpiirtäjä Chrysler Building. Sieltä jatkoimme yhä idemmäksi ja löysimme YK:n päämajan. Sieltä kävelimme taas takaisin keskemmäksi Manhattania, jotta pääsimme oikealle metrolinjalle. Matkalla kävimme kuvaamassa Grand Central Stationin. Se on upea niin ulkoa ja varsinkin sisältä. Se on myös tuttu monesta elokuvasta. Stationilta siirryimme rappuja alas ja metrolinjalla pohjoisemmaksi. Tarkoitus oli mennä tutustumaan nykytaiteen museoon Guggenhaimiin. Pyöreä erikoinen talo oli rakennuspeitteiden verhoama ja ovella portsari sanoi, että museo on suljettu rakennustöiden vuoksi juuri tänään. Voi Vihtori! Ei auttanut muu, kuin ottaa suunnitelma B: Olimme valmiiksi Central Parkin vieressä ja lähdimme kävelemään puiston läpi, suuntana Amerikan Museum of Natural History.

Puisto oli jälleen elämys. Keskellä puistoa oleva valtava järvi oli idyllisen kaunis ja rauhoittava näky. Puiston toisella puolella häämötti jälleen pilvenpiirtäjiä kuin kaukainen vuori. Kiersimme järven eteläpuolelta ja vastaan tuli kovasti kuntoilijoita. Puistossa on myös valtavia kenttiä, joissa koululaiset pelasivat baseballia. Ja mikäs kauniissa säässä on mukavempaa, kuin tuntea leppoisa lomafiilis ja nauttia lämpöisestä säästä.

Koska olemme jo Lontoossa nähneet ja kiertäneet luonnonhistoriallisen museon, kävimme tässä museossa vain pääaulassa kuvaamassa lapsille sen dinon, joka herää henkiin elokuvassa Yö museossa. Talon ulkopuolelta kuvasimme samaisen elokuvan päähenkilöpatsaan, ratsastaja Theodore Rooseveltin, joka leffassa opasti uutta yövartijaa :). Eli eipä tullut museoissa juuri aikaa vietettyä.

Palasimme taas puiston kävelyteitä pitkin puiston vasempaan alakulmaan, Columbus Circleen. Täällä patsaan päässä nökötti Columbus ja liikenteen melu täytti taas ilman. Katsoo liikenteessä mihin suuntaan vain, näkee aina vähintää viisi keltaista taksia. Niitä tässä kaupungissa riittää!

Aukiolta jatkoimme matkaa metrolla etelämmäksi, Chinatowniin. Täällä oli heti aivan eri maailma. Peter päätti olla rohkea ja käydä kiinalaisessa miesten parturissa. Partureita oli yksi kadullinen, ja kävelimme rohkeasti yhdet rappuset alas kellariin. Koska minä menin ensimmäisenä, kääntyi parturissa neljä kiinalaista vanhempaa parturimiestä polottamaan minulle kiinaa (tarkoittivat ilmeisesti, että tämä on vain miehille), mutta hymyilivät, kun Peter käveli perässäni. Siinä ensin istuimme viitisen minuttia ja odotimme vuoroa. Minulle tuotiin luettavaksi ajankuluksi bodausalan lehti, jonka kannessa komeili itse kalifornian kuvernööri 70-luvulla :). Ja sitten Peterin vuoro tuli. Siinä vaiheessa selvisi, etteivät he puhuneet lainkaan englantia, joten oli turha selittää, millaista leikkausta asiakas olisi vailla. Kiinamies teki hyvää työtä vaahdon ja veitsen kanssa (pelottavaa!), ja olisi halunnut antaa parturoinnin, ilmaiseksi, koska olimme heille hassuja turisteja. Maksoimme tavan mukaan parturoinnista 5 dollaria. Ei paha hinta!

Parturin jälkeen kävimme syömässä paikallista sapuskaa, nam! Ja kävelimme hetken vielä katuja kiinalaisessa ja sen jälkeen Pikku Italian kautta metropysäkille ja kotiin. Iltapalaksi kävimme ostamassa lähikuppilasta hedelmiä ja pullon punaviintä. Täytyy orientoitua huomiseen, viimeiseen lomapäivään. Aika lailla on kaupunki läpi kahlattu siltä osin, kuin olimme suunnitelleet. Huomena täytyy löytää vielä postikortteja. Niitä olen kytännyt tänään joka hetki, mutta kerta kaikkiaan, sellaista kauppaa ei ole vastaan tullut, jossa olisi myytävänä New York kortteja!

Kovasti on jo koti-ikävä ja ikävä Folkea, Noraa ja Niklasta. Ja ruisleipää! Terveiset mummille ja papalle myös! Ja Empire Staten latva oli tänään punaisessa ilta-asussa.

16.5 perjantai, sateista

On kovin sateinen päivä! Aamupala syötiin taas tutussa TicTocissa, hotellimme nurkalla olevassa aamupalakahvilassa. Tämän maan aamupalakulttuuri on oikeastaan aika mukava. Aamiaisruokalista kun on paaaaljon laajempi kuin Santa Fe'n ruokalista! Aamupalan jälkeen kävimme ostamassa postikortit ja minä kirjoittelin niitä samalla, kun Peter järjesteli valokuvia. Tähän mennessä valokuvia on otettu varmasti lähes tuhat :))).

Kortit postiin ja sitten lähdimme metroajelulle. Metro maksaa täällä 7,50$/päivä, tai 25,00$/7 päivää. Viikkotiketti siis vinkumaan. Toinen hyvä vinkki matkailijalle on hankkia Macyn tavaratalon vierailijan alennuskortti, jolla saa myös jo alennetuista tuotteista -11% alennusta. Muuten kommentteja kaupungista voisi mainita, että jos et jotain löydä tai kaipaat apua, sitä saat varmasti. Välillä ei tarvinut kuin avata matkailijan käsikirja ja tutkia metrokarttaa, niin joku paikallinen tuli ystävällisesti kysymään, tarvitsemmeko apua. Ainut mikä joskus ärsytti oli kadun kulmassa kovaääniset isot mustat miehet, jotka jakelivat ilmaisia aamu-uutislehtiä. Kun odotat liikennevaloissa, ja joku huutaa koko ajan korvaan "Daaaaily Neeews, free Daaaaaaily Neeeeews", olisi tehnyt mieli laittaa korvatulpat, tai juosta punaisia päin kadun toiselle puolelle :).

Matrolla hurautimme siis vielä kerran Time Squardille. Näky ja olo oli aika mielenkiintoinen: kuvittele suurkaupungin kadut ja valtava ihmisruuhka, ja lisää mielessäsi jokaiselle kävelijälle sontikka! Eikä mitään kuvitelmaa vaan täyttä totta. Ja pitihän sekin kokea keskellä New Yorkia! Itse asiassa sontsameri soljui yllättävän hyvin, ja ystävällisesti joka puolelta kuului I'm sorry! Sadetanssin lomassa kävimme Hard Rock Cafessa kahvilla ja oluella (arvatkaa kumman join...) ja ihailimme Jim Hendriksin kitaraa ja Beatlesin poikien Amerikankiertueen pukuja.

Seuraavaksi matka jatkui sateensuojaviidakossa m&m suklaapastillikauppaan. Enpä olisi ikinä uskonut, että näiden värikkäiden suklaakarkkien ympärille on luotu moinen maailma! Kauppa oli kolmekerroksinen ja täynnä aiheeseen liittyvää krääsää t-paidoista lähtien! Namiostosten jälkeen suuntasimme takaisin hotellille.

Viimeisen illan ruoka syötiin kuuluisan arenan Madison Square Gardenin pihviravintolassa, joka on noin 150m hotellistamme. Arenalla pidetään maailman kuulujen konsertit sekä New York Rangersin paikalliset NHL-ottelut ja vapaapainimatsit. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Peter tilasi toiseksi pienimmän pihvin listalta, joka painoi 480g (yli 2,5 kertaa suomalaisravintolan pihvin paino). Isot pihvit olisivat painaneet 680g. Järkyttävää! Minä söin lautasellisen erilaisia kaloja. Niitäkin oli samaan tyyliin, täysin riittävästi. Pullealla mahalla on mukava käydä nukkumaan!

Huomena en enää kirjoita kirjettä kotiin, vaan päivä menee matkustaessa. Aamulla katsastamme vielä viimeiset tavarat kassiin, kirjaudumme hotellista ulos, otamme taksin ja lähdemme kohti JFK:n lentokenttää. Kone lähtee klo 17.45 on on sunnuntaina perillä aamulla klo 8.50. Juuri, kun tähän aikaeroon täällä on tottunut, alkaa sitten uusi totuttautuminen Suomen aikaan. Varmasti maanantai aamuna kun töihin lähtee tuntuu siltä, kuin lähtisi yövuoroon. Matka on ollut upea, mutta on ihana palata kotiin! Kyllä tähän kaupunkiin varmasti joskus tulee palattua takaisin, mieluiten lasten kanssa. Mutta vasta muutaman vuoden päästä, jotta Nickekin on sen verran iso, että jaksaa vaeltaa näitä katuja! Pian nähdään!