16.7 maanantai, matkustuspäivä Islantiin

Aamulla heräsimme ajoissa. Laukut olivat pakattuna, lapset odottivat malttamattomina. Aamupaloja oli ilmeisen vaikea niellä, vatsassa siis tuntui :)

Heinämaalta vanhemmat kyytimään, ja kentälle ajelimme Elviksen musiikin siivittämänä. Kone lähti ajoissa, tosin odotin matkan kestävän tunnin vähemmän, koska jostain netin syövereistä olin katsonut, että aikaero olisi -2 tuntia, mutta se onkin -3 tuntia! Koneessa tarjoiltiin lapsille pizzaa ja aikuisille paksua kinkku"siivua" (pikemminkin kinkkukasaa) sekä perunasalaattia. Lapset tykkäsivät omastaan, minä en niinkään. Tuli jo heti kättelyssä ruisleipää ikävä :). Ja ajoissa siis Keflavikissa, laukku oli jo hihnalla kulkemassa kun saavuimme tuloaulaan!

Sitten odotimme hetken bussin lähtöä. Etukäteen olin varannut meille retken Blue Lagoonille ennen hotellille menoa. Sinne matka kesti reilun puoli tuntia äärettömän karun kuumaiseman läpi. Jo kauempaa läpi tasaisen kivipellon näimme muutamia höyrypatsaita. Lähemmäs päästyämme bussiin tulvahti ehta löyhkä (se sama tuoksu on muuten vessassakin, kun haluaa pestä lämpimällä vedellä illalla kasvonsa!), se on siis se lemu, mikä tätä maata lämpimänä pitää :). Matkalaukut saimme jättää bussiin säilöön, ei muuta kuin uikkarit mukaan!

Blue Lagoon näytti uskomattoman turkoosille, höyryävä lämmin paratiisi keskellä laavamerta. Tiskillä koimme pienen yllätyksen, koska alle 8-vuotiaiden sanottiin tarvitsevan uimakellukkeet. Eikä auttanut sanoa, että lapsemme osaavat uida, ovat jopa uimaseuran kasvatteja ja äiti uimavalmentaja: Sääntö, mikä sääntö, niistä ei poiketa (It's for safety) . Niinpä niin. Ei sitten auttanut muu, kuin Nicke-raukan kahlailla kellukkeilla... koitapa itse uimataitoisena uida kellukkeilla! Turvajärjestelmä oli altaalla tarkkaakin tarkempaa, radiopuhelimiin turistiin, muutamaan kertaan meiltä kyseltiin lapsiemme ikää. Niin äärimmilleen oli viety tsekkauspuuhat, että kesken uinnin minun piti lähteä hakemaan kaapista lasten passit osoittaakseni, että Nora on todellakin täyttänyt jo yhdeksän vuotta! Pakko myöntää, että se vei kyllä osan nautinnosta pulikoida siinä uskomattoman lämpimässä ja pikisuolaisessa vedessä.

Tunti uitiin, sitten ahtaissa pesutiloissa pestiin tökkösuolat pois ja vieläkin ahtaimmissa väliköissä pukeuduttiin. Bussille ja sitten hotellille. Bussimme pudotteli väkeä eri hotelleihin, meidän hotelli, Radisson SAS Saga oli viimeisenä matkan varrella. No, tulihan siinä sitten nähtyä Reykjavikin kadut (melkein kaikki)!

Hotelli vaikutti hyvätasoiselle. Kamat vaan sisälle, kosmetiikka levälleen vessaan ja sitten syömään hotellin alakertaan. Sen verran kaukana keskustasta on tämä hotelli, ettei umpiväsyneenä lähdetty etsimään kaupungin kadulta ravintoloita. Ruoka oli hyvää, punaviini maistui ja rentoutti mukavasti päivän päätteeksi. Vaikka kello oli jo ilta kymmenen (Suomessa jo yksi, ilmankos silmiä painoikin!), aurinko paistoi korkealta taivaalla! Vaikka sen tiesikin, että täällä pohjoisemmassa vietetään kauemmin yötöntä yötä, oli se mukava todeta ihan omin silmin!

Tiistai 17.7. päivä Islannissa

Huomenta, ensimmäinen yö nukuttu. Onneksi huoneessa oli pimennysverhot, aurinko paistoi kaiken yötä! Aamiainen oli mahtava, oikeastaan samanlainen kuin suomalaisissakin hotelleissa. Tosin täällä ei ole ruisleipää... Runsaan aamupalan jälkeen lähdimme bussia odottamaan, sen oli määrä tulla noutamaan meitä hotellilta klo 8.30. Bussi täynnä turisteja lähdimme matkaamaan lenkin Islannin maisemissa: the Golden Circle. Bussissa oli paljon saksalaisturisteja, siksi opas kävi tarinansa läpi sekä englanniksi, että saksaksi. Kuunnellessa saksankielistä kielikylpyä tajusin jopa ymmärtäväni muutaman sanan! Maisemat olivat karuja, turhaan ei sanota Islantia kivien saareksi.

Ensimmäinen pysähdyspaikka vihertalo, jossa oli kasvihuone (mm. paprikoita, tomaatteja, kurkkuja), sekä perinteinen islantilainen turistikauppa villapaitoineen. Sieltä matkasimme kapeaa, yhä nousevaa vuoristoista tietä eteenpäin, ja pysähdyimme Kerio'lle, tulivuoren kraaterille, jonka pohjassa oli järvi. Paikka oli melkoinen monttu. Turhan lähelle reunaa ei todellakaan kannattanut mennä, pudotus pohjalle olisi ollut melkoinen!

Matkan edetessä ihailimme (tosin kaukaa) suurinta ja komeinta, eli tulivuori Heklaa. Se on kuulema sylkenyt ilmoille edellisen kerran vuonna 2000, joten sen aika ei ole vielä. Mutta sen tulivuoriveli Katlan purkausta odotellaan päivänä minä hyvänsä. Kaukana horisontissa alkoi häämöttämään myös ikijäätä vuorien välissä, valkoisena hotava jäätikkö. Seuraava pysähdys olikin oppaan mukaan vesiputousten kuningatar, Gullfoss. Sen valtavat vesimassat tulevat sulavasta jäätiköstä, ja se virtaa jokena, putoaa pauhuavana koskena viisi kilometriä pitkään kanjoniin. Sitä kuvattiin läheltä ja kaukaa, eikä reissua pystynyt kastumatta suorittamaan!

Gullfossin luota ei ollut enää pitkä matka Geysireille. Siellä pysähdysaikaa oli varattu puolitoista tuntia, ja hyvä niin, sillä nälkä alkoi olla jo kaikilla. Söimme, kurkkasimme pikaisesti vielä matkamuistomyymälän. Täältä lapset saivat omat Islanninmuistonsa: Nicke osti Lunni-linnun, Nora miekkavalaan ja Folke (yllätys yllätys) hylkeen. Sitten suuntasimme kulkumme höyryävien kallioiden välistä katsomaan sitä suurta ja kauneinta geysiriä. Se pulpautti kiehuvaa vettä taivaalle korkeuksiin noin viiden minutin välein ja joka kerta vesisuihku oli erilainen. Välillä yleisön odotus (ja kameroiden valmiusasemissa pitäminen) palkittiin suutarilla, mutta suurimmaksi osaksi tämä luonnon ihme purskautti kunnon suihkun, korkeimmat 30 metrin korkeuteen. No, koska sitä vettä nousi, ylimääräiset vedet valuivat kalliolla pieninä puroina alemmaksi. Ja vaikka kuinka lapsille sanoin, että älkää menkö veteen kastelemaan kenkiänne, niin jo meidän Nicke uitti lenkkarinsa, ja kas kas, alkoi parku, kun jalat paloi tulikuumassa vedessä! Äkkiä vaan kengät ja sukat pois ja jalat viilentymään :).

Ja taas bussiin. Matka jatkui mutkitellen, upeiden tulivuorien välistä. On siis olemassa tavallisia harjatulivuoria, sekä pöytätulivuoria (vuoren päälinen tasainen). Tulivuorten laaksoissa heinää mutusti milloin lampaat, milloin hevoset. Itse asiassa koko päivän aikana sää on ollut todella kaunis ja aurinkoinen. Heinää kasvoi vihertämässä vuorten laaksoja ja vuorten reunat oli punaisen ja ruskean eri sävyjä. Aika moisia maisemia siis! Edessä alkoi siintämään kaksi järveä. Toisessa elelee taimenia, ja se onkin suosittu kalastuspaikka. Sen jälkeen saavuimme pikkuhiljaa mannerlaattojen reuna-alueelle. Kaukaa paikka näytti ikään kuin linnan muurilta laikukkaan järven laidalla, mutta kun pääsimme perille ja kävelemään alueella, elämys oli aikamoinen! Laattojen välinen korkeusero oli parhaimmillaan montakymmentä metriä. Ja olihan se myös elämys, kun kävelimme ensin Atlantin mannerlaatalla ja sitten hetken päästä olimmekin Pohjois-Amerikan mannerlaatalla :). Oli lohkaretta, kiveä ja koloa, ja lapset halusivat kuvattavan itseään milloin minkäkin kiven kolossa. Sitten sitä vaan istuin täysin raidallisella kiviaineksella ja katselin maisemia alas järvelle. Ei puuttunut muuta kuin ruisleipäeväs ja hyvä pullo viiniä!

Se olikin viimeinen etappi tällä reissulla. Luonnon ihmeiden edessä olo tuntuu pienelle ja nöyrälle! Kotimatkalla jäimme pois kyydistä Reykjavikin keskustassa viiden maissa. Kuljeskelimme vielä pitkin katuja ja kävimme syömässä. Minun annokseni oli "perinteinen" islantilainen kalaruoka: tumman leipäsiivun (lähinnä makea perunalimppu) päälle oli laitettu kalaperunamuusia ja ympärille kermainen kastike. Aivan ihanaa! Kävelyreitti takaisin hotellille kulki kaupungin keskellä olevan järven yli, siltaa pitkin.

Keskiviikko 18.7. matkustuspäivä Islannista Floridaan

Nyt alkaa olla Islannin osuus matkastamme ohi. Yöllä tuli omituinen herätys, olimme "tilanneet" puhelinherätyksen aamuyöstä klo 4.00 (en tunnusta!)??? Aamupalat on syöty ja laukut pakattuna. Muksut pelailevat pelejään ja riitelevät ajan kuluksi. Henkisesti pitää siis latautua matkustamaan koko päivä / yö. Suomen aikaan kun olemme perillä hotellissamme aamulla kuudelta... paitsi että Floridassa on silloin vasta ilta yksitoista. Sekavaa, tai ainakin nuppi siinä menee sekaisin! Edessä on siis pitkä lentorupeama, vuokra-auton nouto, sekä tunnin ajomatka Orlandoon. Nyt ei olisi rukiinen voima-annos pahitteeksi. :)

Kaiken kaikkiaan Islannista jäi ihan hyvä mieli. Minua miellytti karut maisemat, sekä luonnon erilaisuus. On myös sellainen olo, että Islantia on nyt nähty sopivasti. Tänään päiväkin on pilvinen, aivan sopiva hetki lähteä jatkamaan matkaa.

Torstai 19.7. Animal Kingdom

Ensimmäinen päivä alkaa olla meillä sitten onnistuneesti takana Ameriikan maassa, ja on aika käydä nukkumaan. Suomessa te alattekin jo nousta ylös perjantaihin :).

Sen verran palaan vielä eiliseen, että lentomatka oli melkoisen puuduttava. Lapset juuri kun nukahtivat, aloimmekin laskeutua Orlandoon. Sitten vaan väkisin hereille ja passintarkastuksen kautta pihalle. Minulta on nyt sitten otettu molempien etusormien sormista jäljet, sekä iiriskuvat silmästä hallitusta varten. :) Ulos päästyämme vastaan tulvahti mieletön kostea lämpö: Tervetuloa Floridaan! Autovuokraamo oli aivan vieressä, ja meille oli varattu Toyota Corolla. Ja hyvin kulkee. Lisävarusteena on myös navikoinitvehkeet, helpottaa kummasti ajelua! Hotellimme, tai pikemminkin motelli, on tilava, suht vaatimaton, mutta ajaa kyllä asiansa varsin loistavasti. Ai niin, ja autopaikka on aivan ovemme edessä!

Päivä tänään aloitettiin siis motellimme aamiaisella: "karhun haukku". No, jos tykkää paahtoleivästä hillon kanssa ja sokerihuurretuista muroista, sillä pääsee suht hyvin käyntiin (plus kahvi tietty). Sitten hankittiin liput Disney Worldiin. Päätimme mennä jo heti tänään ensimmäiseen huvipuistoon, koska lapset olivat jo niin pistoksissa ja odottivat huvipuistoon pääsyä. Aivan sattuman kaupalla valitsimme aloituspuistoksi Animal Kindomin. Parkkeeraus, sekä parkkialueen tavarajunakuljetukset alueelle toimivat täydellisesti ja nopeasti. Puistoalue oli kaunis ja vehreä. Ja täynnä kauniita yksityiskohtia joka puolella, pieniä myymäläkojuja vähän väliä. Alue oli jaettu eri aiheisiin, oli mm. Afrikka ja Aasia, opasteet todella selkeitä.

Niin sanotuissa jonotettavissa tapahtumissa / laitteissa kävimme noin kuusi kertaa. Jonotusajat olivat pisimmillään tunnin verran (safari), mutta lyhyemmillään vain viisi minuttia, joka sekin meni portilta itse tapahtuman luokse, niin sanottua jonotuskäytävää kävellessä. Jonotuskäytäville oli tehty erilaisia viihdykkeitä. Esim Mont Everest vuoristoradan aikana saimme tutkailla kiipeilyn museota ym. aiheeseen liittyvää. Safari oli kyllä varmasti paras kokemus tänä päivänä. Safaribussin kyydissä matkasimme alueella, jossa vapaina käyskenteli kirahveja, elefantteja, seeproja, virtahepoja, sarvikuonoja jne. Todella upea juttu! Siellä täällä oli myös mahdollista törmätä tuttuihin: Lilo ja Stits, Aku, Hessu ja Minni Sarafivarusteissa, ja minun ehdoton suosikki karhu Baluu, ah! Niitä pääsi halaamaan, ja kuvaamaan itseään sankareittensa kanssa. Vuoristojuna Mont Everestin uumenissa oli kyllä myös mieletön elämys, samoin Dinosaur. Yksi erityisen mieletön kokemus oli lyhytelokuva Ötökän elämää, jota katsottiin 3D-lasien kanssa!

Päivä oli todella helteinen. Juomavettä kului ja hiki valui. Pienessä suihkulähtessä muksut kävivät uittamassa päätään ja kastelemassa hattujansa. Illaksi tulikin sitten kunnon ukkoskuuro! Onneksi pääsimme juuri autoon, kun kaatosade alkoi. Takaisin tullessa kävimme vielä Disney Down Townissa, siellä on esim Planet Hallowood, sirkus "cirque du soleil" (joka himoittaisi käydä joku ilta katsomassa!), sekä Folken suosikki: valtava Legokauppa! Siellä sai seinästä kerätä haluamiaan legopaloja purkkiin niin paljon kuin sai mahtumaan, eikä hinta todellakaan ollut juuri mitään Suomen hintoihin verrattuna! Ostettavaa on vaikka kuinka paljon, mutta kaikki eivät saa joka päivänä jotain, vaan jaamme vähän ostovuoroja sen mukaan, mitä mukavaa ja varsinkin hyödyllistä kenenkin eteen milloinkin osuu (sekavasti selitetty...).

Takaisin tullessa kävimme syömässä iltaruoan Taco Bellissä, tex mex pikaruokapaikassa, ja kyllä kaikille maistui. Kävimme myös supermarketissa ostamassa vähän paahtoleipää ja leikkelettä jääkaappiin, sekä banaaneja huomiseksi evääksi. Pikainen katsastus ns. kotikadun kulmille, ja totesimme, että tässä lähimaastossa on paljon hyviä ja edullisia ruokapaikkoja (aivan eri, kuin Disney-alueen hinnat)!

Sitten vaan nukkumaan ja seuraavaa päivää odottamaan. Ajomatkan aikana Disney-alueelle arvomme, mikä puisto seuraavaksi on vuorossa. Ajatukseni on sellainen, että ensimmäiset päivät voisi kuluttaa enemmänkin puistoissa ja sitten loppuloman rauhoittaa rantalomailuun. Hyvää yötä!

Perjantai 20.7. Disney MGM Studios

Tämä päivä alkoi samanlaisella aamupalalla kuin eilinenkin. Ei voi muuta sanoa, kuin että ei voi olla enempää ruisleipää ikävävä kuin tänään ja tulevina päivinä! Paahtoleipä ja muffinssit (myös kirkkaan punaiset!!!) eivät oikein kuulu valikoimiini.

Tämän päivän huvipuistoalue oli MGM Studiot, Disney-leffojen maisemissa siis. Tänään oivalsimme, mitä tarkoittaa käytännössä "fastpass ticets". Omat liput voi käydä alueella kuittaamassa pikalipuiksi, jolloin voi tiettynä lipun ilmoittamamana aikana asettua ns. pikalippujen jonoon, joka on lyheympi, etenee nopeammin ja saa katsomossa valita ensimmäisenä paikat. Erinomainen järjestelmä, ja vaikka etukäteen joutuukin kävelemään alueita vähän läpi, se maksaa kyllä vaivan! Parhaimmillaan odotusajat suosituimpiin laitteisiin on näyttänyt olevan 80 min. Pikajonossa noin 10-15 min. Tämän päivän ohjelmassa oli siis elokuvat. Ensin kävimme Hollywood Tower of Terrorissa, valtavan korkea talo, joka perustui teemaltaan Twiglight Zonen Hämärän rajamailla tarinaan. Hissin kyydissä korkealle ja vapaasti alas... 60 m. Se tuntui vatsassa. Ennen hurjaa hissiseikkailua ihmisiä alustetaan hurjilla tarinoilla, eli koko juttu kestää kaiken kaikkiaan 10 min.

Seuraavana oli vuorossa Indiana Jones Stunt Spectacular. Aivan mieletön esitys, jossa näytettiin stunttijuttuja kyseisen elokuvan teemoista. Nähtävillä oli akrobatiaa, hyppyjä, vauhtia ja liekkejä! Ja tilaisuus ei todellakaan ollut hetkessä ohi, vaan ihan kunnon show, joka kesti puoli tuntia! Fastpassin ansiosta pääsimme aitiopaikoille!

Muita tämän päivän nähtävyyksiä oli Star Warsin teemaan tehty elokuvakierros (olet mukana aluksessa pitkin avaruutta), ja valokuvausmahdollisuus mm Dart Waterin kanssa! Folken lemppari ehdottomasti! Pieni merenneito oli myös hieno esitys (Nicken suosikki) - oikeaa laulua ja varsin tuttuja hahmoja. Narnian esitys oli aika laimea, lähinnä se oli 10-15 min pitkä alokuvan traileri, sekä mainos ensi kesän uudesta Narnia elokuvasta.

Yksi oikea vauhtivuoristorata oli Roc'n Roller Aerosmith. Siinä mentiin 0 - 120km/h 2,8 sekunnissa. Ja siltä se tuntui, vesi vain valui silmistä ohimoihin, huh! Ja tietysti bändin musiikin siivittämänä ympäri pimeää hallia, pää alaspäin ja milloin mitenkin. Aivan mieletön meno!

Tällä alueella oli paljon nähtävää, enemmän ehkä huvilaitteita kuin Animal Kingdomissa. Maisema ja ympäristö oli kaunista pientä kaupunkia kauppoineen, jotka pursuivat eri teemoin varusteltuja Disney-tuotteita. Mukaan tarttui muutama tuliainen, ei juuri muuta. :) Jos joka kaupasta ostaisi jotain, loppuisi rahat nopeasti. Kauppojen lisäksi joka teema-aiheen päätyttyä ulostulo oli juuri sen alueaiheen krääsäkauppaan. Star Wars kaupassa olimme jo ihan pulassa, mutta suoriuduimme sieltä ulos ilman ostoksia (tuliaisia lukuun ottamatta).

Kun olimme jo kaikki paikat mielestämme kierrelleet, oli vielä "pieni nurkkaus" kartassamme käymättä läpi. Ja voi vitsi, mikä kaupunki sieltä vielä löytyikään! Oikea amerikkalainen pikkukaupunki, kunnon maantie, taloineen, katuineen ja autoineen. Tunnelmaa voisi kuvailla lähinnä elokuvalavasteissa kävelyksi. Täältä löytyi niin Riemukupla kuin Salama McQueen! Ja kaiken huipuksi aivan uskomaton autoelokuvien toimintapläjäysesitys. Sinä kyllä päätä huimasi, kun saimme nähdä, miten tehdään leffojen hurjat autostunt-kohtaukset! Esitys kesti noin puoli tuntia, näimme vauhtia, tulta ja savua, sekä uskomatonta ajotaitoa! Siinä jopa meikäläisen taskuunperuuttelut kalpenee...

Kuljetusjuna autolle ja ajomatka hotellille. Nyt alkaa olla jo reitti Disneyalueelle sen verran tuttu, että navigointivehkeet on vain lisämukavuus. Ajomatka Travellodgeltamme on alueelle vain vaivaiset 15 min! Sitäpaitsi automaattivaihteiseen autoon olen jo tottunut... (heh). Vaatteiden vaihto, ja syömään läheiseen Steak Houseen. Massut täyteen ja uinumaan, Hyvää yötä!

Lauantai 21.7. Blizzard Beach

Aamu alkoi helteessä, jälleen. Aamiaiseksi mehua ja paahtoleipää ja sitten pakkaamaan kamat Disneyn vesihuvipuistoa varten. Tein pieneen kylmälaukkuun eväitä mukaan, ja matkasimme jälleen Disneyn alueelle. Kymmenen maissa olimme saaneet auton parkkiin, varmuuden vuoksi valokuvattiin taas parkkirivin numero, ja sitten taas menoksi. Tähän väliin täytyy sanoa, että edellisissä puistoissa parkkipaikka-alueet ovat olleet niin valtavia, että ne on olleet jaettuna esim "Hessu", "Aku" jne, ja sitten niitä 100m pitkiä rivejä löytyy kustakin kymmeniä. Eli paras tapa on kuvata numerot muistiin, ei niitä muista muuten, kun takaisin tulee!

Alueelle mentäessä jälleen laukut turvatarkastettiin, Tuntuu mukavalle, kun turvallisuudesta huolehditaan. :) Löysimme viisi vapaata aurinkotuolia, johon pistimme leirimme pystyyn. Ja sitten uimaan! Uima-allas oli rakennettu muistuttamaan meren rantaa. Aaltokoneita ei todellakaan säästelty, vaan ne pauhasi aaltoja jatkuvasti, välillä enemmän, välillä vähemmän. Sitten tuli viideksi minuutiksi tyyntä ja taas alkoi ihana renkaiden täyttämä aallokko. Paikka oli tehty muistuttamaan hiihtokeskusta. Ylimmäiseen liukumäkeen mentiin ikään kuin hiihtohissillä (vaunujen alle oli jopa laitettu sukset). Siihen mäkeen emme menneet. Jonotusaika olisi ollut yli 90 min, ja alastulo varsin päätä huimaava. Mittarin mukaan vauhti kiihtyi parhaimmilla (ns. isoilla ihmisillä) jopa 60 mailia tunnissa!

Isoja ihmisiä näkyy muuten todella valtavasti. No, ehkä se voi johtua siitä, että meidän eväsleivät meni melkein meikäläisen käsilaukkuun, kun taas jenkkiperheet kantoivat hartiavoimin kahta jättikokoista kylmälaukkua! Tai sitten se johtuu siitä, että ne syövät ruisleivän sijaan paahtoleipää ja pannukakkuja.

Yhden hurjemman laskun teimme matoilla (kuva). Ja sitten renkailla koko perhe jokea pitkin lasketellen puolen tunnin lenkin, arviolta noin kilometrin matkan. Se oli hauskaa olla virran vietävänä, välillä oltiin tunnelissa ja välillä saimme mennä kylmien putousten ali. :)

Kolmen aikaan alkoi olkapäitä sen verran kuunottamaan, että katsoimme parhaaksi lähteä vaihtamaan vaatteita. Päivä oli oikein aurinkoinen. Täällä ei voi seistessä kääntää selkää aurinkoon päin, sillä aurinko paistaa kyllä niin kohtisuoraa ylhäältä, ettei ole tosikaan (paitsi että on tosi). Olimme sopivasti lähdössä ja vielä pikaisesti shoppipaikan kautta, kun alkoi satelemaan vettä ja ukkonen jyristä. Koko paikka suljettiin turvallisuussyistä. Sitten vaan sateessa autolle, ja vielä suuremmassa kaatosateessa hotellille. Taivas oli aika tummanpuhuva ja palmut huojuivat. Salamat räpsähteli melkoisen lähellä!

Söimme jääkaapista vähän leipää ja sitten ajelimme katsastamaan sellaista shoppailupaikaa kuin Orlando Premium Outlet. Siellä on yli sadan merkkivaateliikkeen alennusmyyntikeskus. Meinasin mennä aivan sekaisin, kun ensimmäisenä menimme Adidaksen myymälään. Jenkkihinnat kun ovat muutenkin edullisia, saatika sitten vielä -30-50% hinnoista pois! Tuli osteltua urheiluvaatteita tulevia jumppia silmällä pitäen melkoinen kasa ja myös kunnon aerobic kengät. Siellä myös söimme ja ajelimme takaisin hotellille. Tämä päivä alkaa olla pulkassa. Huomiseen!

Sunnuntai 22.7. Ecpot Center

Tänään, sunnuntain kunniaksi, päätimme kokeilla periamerikkalaista tyyliä nauttia aamiainen. Ajoimme siis aamupalavohveliravintolaan (ilmeisesti isokin ketju täällä) Ihopiin. Siellä joutui jopa jonottamaan pöytää hetken, ja se oli täynnä amerikkalaisturisteja. Tuntui tämä muna-pekoni-vohveli -tyyli purevan meidänkin muksuihin. Kaikki meni, eikä tarvinut houkutella!

Tämän päivän reissu oli Disneyn Epcot. Paikka tuntui leppoisalle ja on keskittynyt enemmän valistamaan kansalaisia esimerkiksi muista maailman maista 360 asteen lyhytelokuvilla. Olihan se jännää seisoa keskellä isoa pyöreää salia ja katsella, kun esim Kanadan vuoret olivat joka puolella!

Alkuun kävimme taas lunastamassa fastpassit tämän paikan upeimpaan esitykseen, saimme ajan vasta ilta viideksi. No, siinä oli sitten koko päivä aikaa kierrellä ja katsella muualla. Muuten tähän suosikkiin, Soariin oli jonotusaika yli 90min! Tämä oli kyllä hieno kokemus (ja vaikea selostaa...). Olimme ikään kuin riippuliitokoneessa ja liitelimme upeita maisemia katsellen (siis filmi). Mutta jättimäisen valkokankaan eteen nousi kuusi riviä, eri korkeuksiin telineet, joissa istuimme. Ja nämä tuolirivit sitten kallistelivat elokuvan mukaisesti ja jalat heiluivat korkealla ilmassa. Ymmärsitkö? :) Ilmalento tuntui ilmavirtoineen niin aidolle, että kun lensimme läheltä kuusten latvoja, siinä lapset (okei, minäkin) nostelivat jalkojaan ylös, ettei havut osuisi nilkkoihin!

Maailman ympäri matkasimme jalan. Jokaisen maan juttuihin oli buukattu ravintola sekä putiikki. Muutamissa oli myös erityistä, esim Norjassa oli tukkijoki viikinkiveneillä. Maailman keskipisteenä oli luonnollisesti Amerikka :). Siellä tapasimme tuttuja ystäviä, joiden kanssa poseerasimme: Hessu, Aku ja Mikki. Kiinasta löytyi Mulan ja Mushu, Englannissa tapasimme Maija Poppasen sekä Liisan Ihmemaassa!

Maailman kierroksen jälkeen palasimme keskusaukiolle. Siellä oli hieno suihkulähde, jossa vesi tanssi Disneymusiikin tahdissa! Sekä suurin (tähän asti) näkemämme Disneykauppa! Kääk!

Kaupan kautta kotiin, ja iltaruoalle sattuman varaisesti valittuun Italialaiseen ravintolaan. Kaikilla oli pizzan mieliteko, mutta tästä amerikan italialaisesta löytyi tasan yksi pizza, muuten annokset olivat erilaisia pastaruokia. No, nekin maistui kyllä ihan hyville.

Maanantai 23.7. Magic Kingdom, 1. päivä

Aamupalat teimme ja söimme tänään omassa huoneessa, teki mieli syödä leipää, jonka päällä on juustoa ja leikkelettä. Ruisleipää, kun vaan olisi, yhyy! Lähdimme sitten tutkailemaan viimeistä Disneyn huvipuistoa, Magic Kingdomia. Parkkipaikat jälleen laajat, mainiosti organisoitu ja ohjattu. Traktorijunalla huvipuiston porteille... tai niinhän me luulimme! Sieltä olikin vielä ilmametrokuljetus alueelle!

Täältä löysimme heti sen valtavan kauniin linnan, joka on yksi Disneyn symboli. Sen ympäriltä haarautui eri alueita. Tänään kävimme puolet läpi, huomiselle jätimme puolet. Aika vaikuttava paikka, kerta kaikkiaan! Koko valtava alue alue oli melkein pienen kaupungin kokoinen, kaikkine katuineen ja rakennuksineen. Kaikki on kuin sadusta! Tämä on kyllä oikein "The World".

Ensin taas haalimme muutaman pikapassin. Niitä kun vain osaa hyödyntää, ei todellakaan tarvitse jonotella. Tänäänkin menimme laitteisiin todella nopeasti, ohi puolitoista tuntia jonottavien massojen. Parhaimmillaan pääsimme jonottamalla vain 5 min, enimmillään noin 10-15 min. Eli suuret odotusajat ovat puppua :). Täällä on muuten enemmän laitteita kuin edellisissä Disneypuistoissa.

Adventurelandissa törmäsimme Peter Paniin, Nicke ja Nora poseerasivat hänen ja Leenan kanssa! Hetken kuljettua meidän takaa tulla hoiperteli itse Jack Sparrow, joka törmäsi onneksemme suoraan päin Folkea!! :) Täällä kävimme Pirates of Caribianissa laivamatkalla (kuin kummitusjuna), koimme tarinan, jonka pohjalta on kyseinen leffa tehty. Täällä oli muutama muukin laite, joissa mentiin vettä pitkin. Kaikki olivat aivan loistavia.

Fantasylandissa olimme tietysti valtavassa Tuhkimon hevoskarusellissa, se oli melkeinpä romanttista! Kaikkein mieleenpainuvin "laite" oli Mickey's PhilharMagic, jossa katsoimme elokuvaa 3-D laseilla. Esitys oli vielä hienompi, kuin ekana päivänä Ötökän elämää. Aku kun varasti Mikin taikahatun, pääsimme lentelemään eri Disneyn teemoissa Akun mukana. Milloin taikamatolla (jolloin tuuli tuntui kasvoissa), ihania herkkuja (saliin laijaili vasta paistetun muffinssin tuoksu!), kiukkuiset luudat kaatoivat vettä päällemme, ja oikeasti kastuimme! Erinäisiä esineitä lenteli silmiemme edessä, melkein siis osui!!!

Tänään kävimme syömässä Pirates of Caribianin taco-ravintolassa. Peter ja Folke kun toi ruoat pöytään, Nicke totesi, että en minä tällaista ruokaa kutsunut! :)). Syödessämme alkoi jyristä ukkonen ja satamaan kaatamalla vettä. Jouduimme ostamaan Disney sadeviitat. Ne päällä sitten viiletimme sateessa muiden hupullisten viittojen seassa, ja meno jatkui. Kuten täällä helteisen päivän lomaan on joskus tapana, ukkoskuuro tulee nopeasti ja vettä tulee kuin saavista kaataen. Ja tunnissa oli taivas taas aurinkoinen.

Koska huomena seikkailemme samassa paikassa vielä uudelleen, tulimme tänään aikaisemmin Travellodgeen. Muksut riekkuvat sängyillä, leikkivät milloin Marioa, milloin Star Warsia. Peter lähti hakemaan lähiostarilta pizzaa ja kohta syömme sitä iltaruoaksi. Huomiseen!

Tiistai 24.7. Magic Kingdom, 2. päivä

Terve taas! Aamiaiset syötiin jälleen omasta jääkaapista, kahvi haettiin mukaan Karhun Haukusta. Tänään meillä oli siis toinen päivä Magic Kingdomissa. Olemme hankkineet sellaiset liput, joilla voi olla viisi päivää huvipuistoissa ja neljä päivää vesihuvipuistoissa. Nyt on siis huvipuistot käyty. Vesipuistoja kun on kaksi, ajattelimme käydä siististi pulikoimassa kummassakin kaksi kertaa.

Ajo huvipuiston portista autoparkkialueelle sujui hyvin neljäätoista, autoja täynnä olevaa, kaistaa pitkin!!! Kympin taala parkkiluukulle ja jälleen ohjatusti parkkialueelle. Tällä kertaa alueemme oli "Pluto 23". Traktoribussilla alueen portille, ja tällä kertaa ilmametron sijasta menimme huvipuistoon siipirataslaivalla!

Fastpassikierros Tomorrowlandilla. Siellä oli huvitteluna laitteineen mm. Stitch ja Buzz Lightyear. Molempien hahmojen kanssa pääsi poseeraamaan, valitsimme Niklaksen suosikin: Stitchin. Tältä alueelta löytyi myös mieletön vaihtivuorostojuna pitkin pimeää avaruutta: Space Mountain. Fastpassin ansiosta ohitimme yli 200 m pitkän jonon omaa linjaa pitkin ja jonotimme vain 10 min. Lippujamme keräsi saksalainen poika, joka samalla ohjasi yleisöä sujuvasti laitteeseen. Hän tietysti tunnisti, että nyt tulee ei-jenkkejä, ja saimme hänen taskustaan viisi fastpass-lippua, joilla pystyi menemään milloin vain ja mihin laitteeseen vain! Kiitimme ja nautimme hurjasta vauhdista avaruuden maisemissa. Vielä oli jäljellä pikapassit klo 16 Peter Panin lentoon, sekä nämä ekstrat, ja lapset valitsivat eilen käydyn tukkijoen Veli-Kanin (Brer Rabbit) seikkailuissa.

Tämän päivän lounas piti olla mitä tahansa muuta kuin vohvelia. Mutta kun Folke kulki huvipuistossa ohi Sleepy Hollow nimisen vohvelimyymälän, hän halusi sinne syömään - Sleepy Hollow kun on sentään Päättömän ratsumiehen kotikaupunki. Ja siellä myytiin tietysti vohveleita. :) Tai oikeastaan ne olivat jättikokoisia tippaleipiä, joihin sai täytteeksi mansikkahilloa ja kermavaahtoa, tai pölysokeria ja kanelia. Molempia testasimme.

Suht ajoissa pääsimme siis lähtemään, jo kello 17! Eli täys työpäivä siis. :) Suihkuun hiet huuhtomaan, pyykkitupaan iskemään pesukone käyntiin, ja sitten syömään viereiseen pikkuravintolaan iltaruoat. Se paikka on Waffle House. Jätimme vohvelit väliin, ja söimme röstiperunaa erilaisilla leivillä. Minulla oli lämmin kanaleipä... paitsi että siihenkin menivät tunkemaan väliin pekonia! Pekonia meinaan tuntuu löytyvän annoksesta kuin annoksesta! Sain muuten Anjalta (Kiitos!) ihanan sähköpostin, jossa oli kuvat salmiakista ja ruisleivästä!!! Voi vitsi,että niitä on aidosti ikävä!!! Ja supermarketin kautta (täydennystä jääkaappiin) motelliin. Yksi kummallinen juttu koettiin muuten illan kauppareissulla, kun haimme viereisestä alkoholimyymälästä pullon punkkua. Myyjä ei päästänyt meitä perheenä sisään, vaan meiläläisen piti jäädä ulos lasten kanssa! Syy: kaupan sisällä lapset näkevät viinapulloja (kaupan ikkunoita ei oltu peitetty, vaan kaupan tarjonta näkyi kauas pihalle asti...)!!!! Huomiseen.

Keskiviikko 25.7. Typhoon Lagoon

Aamupalat söimme taas omasta jääkaapista, kerta kaikkiaan hilloleivät ja kirkuvan punaiset muffinssit eivät puhuttele. Tämän päivän suunnitelma oli käydä testaamassa se viimeinen näkemätön Disneyn puisto, Typhoon Lagoon vesipuisto. Paikka näytti siltä kuin se olisi ollut hirmumyrskyn jäljiltä. Korkealle vuorenhuipulle ole lentänyt jopa laiva! Suuri simpukan muotoinen allas oli sitten todella valtava, paljon suurempi kuin Blizzard Beachilla. Ja tasan minuutin välein kuului altaan perältä valtava jysäys, silloin ihmiset kirkaisivat ja sieltä altaan perältä alkoi vyörymään kaksi metriä korkea hyökyaalto! Ja kyllä muksut nauttivat, onnessaan olivat aallon kuljetettavana. Ja se aalto todellakin paiskasi monta metriä mukanaan! Ja jälleen turvallisuudestamme oli huolehdittu, touhua valvoi noin kymmenen lifesaveria.

Täällä testasimme myös pari rengasliukumäkeä sekä joen, jota pitkin mentiin hissukseen renkailla. Hieman sokkeloinen oli tämä paikka (voi johtua tsunamin aiheuttamista tsydeemeistä). Ai niin, täällä oli myös mahdollisuus snorklata suolaisessa ja kylmässä vedessä, samassa altaassa haikalojen kanssa. Minä ja lapset jätimme tämän väliin (paitsi että Nicke parkui hetken, kun olisi halunut uida haikalojen kanssa), Peter oli rohkea, mutta vain sen takia, että halusi kuvata nuo otukset. :)

Melkein viisi tuntia uiskentelimme ja heiluimme hyökyaallossa, sitten aloin kasata porukan kasaan, näkyi jo tummia pilviäkin tulevan. Ja taas oli aika lailla sopivasti lähtö, vettä sateli jo kunnolla, kun kävelimme autolle. Ja taas ajelimme "kotiin". Autolla ajelusta muuten sen verran, että minun seuraavassa autossa tulee olemaan automaattivaihteet. Ja täällä on muuten vaihdeasetukset sellaiset, että parkkiasennossa lukot aukeavat, ja ajoasennoissa ovet napsahtavat lukkoon. Eipä pääse kukaan liikennevaloissa tunkemaan mukaan kyytiin! Sama juttu, kun avaimella avaa oven, aukeaa vain kuskin ovi. Turvallisuudestamme huolehditaan, se on mukava asia.

Tänään muksut saivat pelailla pari tuntia, ja Nora ja Nicke testasi takapihan uima-altaan. Siellä he eivät kauaa viihtyneet, koska pieni allas oli täynnä villejä tummaihoisia nuorukaisia. Minä puolestani pistin hameen päälle ja ajelin läheiseen Krispy Kreme donitsitaloon. Minulla oli treffit Angelan kanssa! Hän on Mary Kay konsultti Orlandosta, ja olin ottanut häneen jo yhteyttä Suomesta. Mukavaa tavata sisarkonsultti! Ostin sixbackin donitseja tuliaisiksi, ja voi että, ne maistuikin hyville, olivat vielä ihan lämpimiä! Angelalta sain muuten lahjaksi kaksi aikuisten vapaalippua Sea Worldiin, hänen poikansa kun on siellä kesätöissä. Tosi hienoa!

Illalla ajelimme vielä Downtown Disneyhin. Siellä kävimme ihan ajan kuluksi katselemassa. Legokaupassa kävimme vielä. Ja sieltä perältä löysimme vielä kaikkein suurimman Disneykaupan, mitä olemme tähän saakka ikinä nähneet! Minä halusin käydä katsomassa Disneyn urheiluvaatekaupan, mutta se tuntui olevat keskittynyt koripalloon ja baseballiin, pah!

Takaisin tullessa Pizza Hutin kautta. Ah, minä söin salaattipöydästä valtavan lautasellisen salaattia. Ja kyllä maistui kunnon rehut pitkästä aikaa ihanalle!

Torstai 26.7. Meksikon lahti, Fort DeSoto Park

Vielä seitsemän yötä Floridassa. Tänään perinteinen aamupala, omasta jääkaapista. Vain kahvi tämän talon antimista. Aamusella haimme lipputoimistosta liput lapsille Sea Worldiin (aikuisille on jo sinne liput), sekä meille kaikille Kennedyn Space Centeriin. Ne paikat käymme vielä läpi tässä tulevina päivinä.

Mutta tänään oli välissä lepopäivä. Se alkoi reilun tunnin ajomatkalla pitkin kuusikaistaista highwayta Floridan länsirannikolle, Tampaan. Ajomatkasta muutama hauska huomio: Disneyn kohdalla oleva voimalinjapylväs oli saanut Mikki Hiiren pään muodon. Tällaista voi löytyä vain Amerikasta. Kun katseli ikkunoista vähän korkeammalle, lenteli taivaalla joku hihhuli pienoiskoneellaan. Sinne ilmestyi mm. tekstit: Jesus lives ja Love God. Voisi sitä saarnata asiansa halvemmallakin, jakamalla esim. köyhille almuja. Vauhtia tiellä oli 70m/t, eli 110km/t. Ajoin sopuisasti keskikaistaa noin 75m/t, kun ohituskaistaa hurautteli ohi rekka jos toinenkin! Ensin olo tuntui kuin olisi ollut jossain kauhuleffassa, mutta siihenkin tottui. Ilmeisesti täällä nopeusrajoitukset ovat vain suositus, ei laki.

Täällä kun on kaikki suurta ja hienoa, niin meillä on mennyt jo kaksi viinipullon avainta paskaksi! Niitä täällä ei osata tehdä sitten ollenkaan (olivat vielä eri tyyppisiä varmuuden vuoksi)! Ai niin, ja auton tankkasimme ekan kerran. 20 taalalla sai reilusti yli puoli tankillista pensaa (14,50€), eli liikkuminen täällä tulee halvaksi (hitsi Suomen bensaverot!).

No sitten se päämäärä, mihin menimme. Vähän googlailimme ennen reissua ja tosiaan St. Petersburgin vitivalkoisia rantoja kehuttiin kovasti, ja kauniille ne näyttivätkin kuvissa. Me löysimme sellaisen luonnonsuojelualueen, jolla roskan maahan heittämisestä saisi 100 taalan sakon. Ja siellä kauniilla kapealla valkohiekkaisella (simpukkamurskaa) ei juuri väkeä ollut. Aurinko paistoi keskeltä taivasta, vesi oli niin lämmintä, ja tyyntä. Sinne vaan iso pyyhe, hiekkalelut rannalle ja veteen. Tänään oli minun ensimmäinen lomapäiväni! Ah! Eipä tarvinnut kertaakaan laskea päälukua "1, 2, 3...1, 2, 3.." (onhan lapset tallella), eikä kertaakaan komentaa ketään! Vedessä kaivoimme hiekasta pyöreitä meritähtiä, simpukoita ja näimme jopa yhden kilpikonnan ja pari rauskua. Täällä ei ollut mitään aktiviteetteja, vaan saimme nauttia luonnon rauhasta ilman surffareita ja vesijettejä. Oli sentään kuitenkin pieni rakennus, jossa oli siistit sisävessat, jäätelöbaari ja ns. nakkari.

Kotimatka kesti melkein pari tuntia, koska matkalla juutuimme viiden ruuhkaan. Nooh, palattuamme "kotiin" , Peter kävi hakemassa ison pizzan ja siitä nopeasti ruokaa. Nyt alkoi tulla jo muksuiltakin valituksia, että taas pizzaa. Sitten alkoikin kova ulina ruisleivät, näkkärin ja hapankorppujen perään! Ja kyllä se vaan niin on, että kun täältä kotiin päästään, haluan ruisleipää niin pian kuin vain mahdollista! Ja ihan omatekemää ruokaa... Se haaveista :) Muksut jäi pelailemaan tunniksi, ja me karkasimme shoppailemaan läheiseen Outlet ostariin. Niken kauppaa ei voinut ohittaa ilman ostoksia... (työvaatteita, työvaatteita :) Nyt on menossa korttipelit ja minä kirjoitan loppulauseen päiväkirjaan. Huomiseen!

Perjantai 27.7. Sea World

No niin, eilisen lepopäivän jälkeen rutistimme taas yhden päivän toiminnallisemmin Sea Worldissa. Kävimme katsomassa kolme merielävien esitystä, kukin ksti noin puoli tuntia. Ensimmäinen oli tietysti Shamus, upea mustavalkoinen miekkavalas, joka on tuttu Free Willy-elokuvasta. Esitys oli kyllä upea, ja Shamus lätkytteli evällään vettä myös yleisöön. Me jäimme kuiviksi, valitettavasti. Päivä oli pilvinen, mutta turkasen kuuma, joten pieni kylmä vesisuihku ei olisi ollut pahitteeksi.

Toinen esitys oli merileijonien merirosvoshow. Nämä kaksi ihanaa hyljettä oinkuttelivat ja könkkäsivät pitkin rappusia ja tietysti osallistuivat tarinaan kujeilevina otuksina. Uskomattomia nämäkin! Palkinnoksi ne saivat työstään fisuja. Tarinassa pari merimiestä merileijonineen etsivät aarrekartaa, jonka rotta oli varastanut (siis oikea). Tässä esityksessä oli myös valtavan pullea merimursu.

Kolmas esitys oli delfiini-show, ihania hyppyjä, kieppejä, pyrstölläkävelyä jne. Samassa yhteydessä oli myös trapetsilla taiturointia. Sekä kuusi sinertävää isoa papukaijaa, jotka lentelivät yleisön pään päällä ja lopulta tietyllä hetkellä lensivät kouluttajiensa käsivarsille. Kerran yleisön ohi pyyhälsi myös valtava musta korppikotka! Kahdeksan delfiinien lisäksi altaassa esiintyi kaksi isoa valasta. Näistä lajeista ei Folkekaan osannut ihan varmuutta sanoa.

Tänään söimme kunnon lounaan Sea Worldissa haiakvaarioravintolassa. Siellä oli hämärää ja yksi seinä oli iso akvaarion lasi, jonka takana uiskenteli isoja erilaisia haikaloja ja muita kaloja. Niitä sai sitten syödessä ihastella ja ihmetellä. Pöydät oli aseteltu siten, että kaikki näkivät nämät jättiläispedot. Ja ruoka oli myös hyvää. Se vähän harmittaa, että lasten listat ovat aina hampurilaisia tai hodareita ranskalaisilla.

Ehkä kaikkein mahtavin kokemus oli se, että menimme delfiinien uima-alueelle juuri silloin, kun niillä koitti ruokinta-aika. Saimme syöttää näitä ihania pikkuvalaita, jotka nokka ammollaan hymyillen odottivat herkkupaloja. Ja niitä sai samalla paijailla päästä ja leuan alta. Delfiinin nahka tuntui märälle kumisaappaalle :). Tämä oli upea elämys niin lapsille kuin aikuisillekin!

Tänään olemme nähneet livenä myös maitovalaita, manaatteja (manaatit vaan makasivat veden alla ja tulivat 5 min välein hengittämään, ja vajosivat taas...), jääkarhun, erilaisia haikaloja, merihevosia, mureenan, barracudan, pingviinejä, lunneja... Ja tietysti merileijonia omassa kallioisessa uimapaikassaan. Siellä ne oinkuttelivat, urokset äijäilivät ja tönivät toisiaan alas kalliolta veteen. Pikkuiset mustat karvapallerot saivat uida rauhassa ja nousta matalille kallioille ihan rauhassa. Näitä viiksekkäitä, Mikki Hiiren piirretystä tuttuja hylkeitä olisi voinut seurata vaikka koko päivän!

Pientä huvitusta oli myös matkan varrella. Folke ja Peter kävivät vauhtivuoristoradassa, ja koko perhe kävimme täkäläisessä tukkijoessa. Siinä etummaiset kastuivat kunnolla (Nora ja Peter), ja se suurin alamäki oli suurin kokemani ikinä veteen!

Vaikka paikka tuntui aluksi Disneyn jälkeen pienelle, saimme täälläkin tuhraantumaan ihan koko päivän iltaan saakka. Ja nyt takaisin "kotona", väsyneinä, mutta onnellisina.

Lauantai 28.7. Atlantin valtameri, Cocoa Beach

Tänään nukuimme pitkään (yhdeksään) ja söimme aamiaisen pitkästä aikaa Travellodgen pienessä ja ahtaassa aamiaishuoneessa, seisten. Suuret ja nälkäiset aikuiset tarvitsevat paljon pöytätilaa valtaville sämpylä- ja muffinssikasoilleen.

Sitten ajelimme Floridan itärannikolle, kohti Atlantin valtamerta. Matka sujui reilussa tunnissa ja muutaman kerran maksettiin tietulleissa taala kerrallaan. Vaikka tietullit hetkeksi hiljentävätkin menoa, ei ne silti ruuhkauta teitä. Itse asiassa minäkin haluaisin maksaa Suomessa vähemmän autoveroa, ja maksaa Lahti-Helsinki -mottoritien käytöstä silloin, kun siellä ajelen. Ja jos haluaisin Helsinkiin ilman tietullimaksua, ajelisin vanhaa Helsingintietä. :)

Matkalla ajoimme muuten läpi vetisten soiden, joissa kuulema asustelee ne kamalat alligaattorit. Onneksi emme nähneet ainuttakaan. Tosin meillä päin kun teillä näkee yliajettua jäniksiä, täällä näkee liiskaantuneita liskoja, tai mitä lie leguaaneja olivatkaan.

Cocoa Beach oli selvästi kaupallisempi paikka kuin Tampa. Tai sitten vain osuimme vilkkaalle ranta-alueelle. Siellä oli paljon nuoria, jotka yrittivät ratsastaa aalloissa surffilaudoilla. Niitä olikin sitten kiva väistellä... Onneksi vältyimme onnettomuuksilta. Eikä nuo aallot nyt niin mahtavia olleet, melkein Disneyn Typhoon Lagoonissa iski aalko kovemmin kuin Atlantilta konsanaan!

Reilu kolme tuntia uiskentelimme silmät ja suut täynnä suolavettä ja jälleen oli aika pakkailla kassit kasaan ja lähteä ajelemaan Kissimmeetä kohti. Cocoan puolella kävimme ostarilla syömässä kiinalaisessa. Sanoimme, että emme halua jättimäisiä annoksia, joten kiinalainen sanoi, että "kombo-annokset" ovat sopivia, niissä on mukana jo riisikin. Peter kyllä varoitteli, että täällä kiinalainen ruoka on samanlaista kuin muuallakin, annokset vaan ovat ameriikan kokoa. Ja voi justus, että ne oli isoja! Jokainen sai eteen samanlaiset vuoan ruokaa, kuin missä meikäläinen paistaa jouluksi lanttulaatikot! Laatikoita tuli pöytään viisi, vain kaksi pystyimme hädin tuskin syömään. Meillä on nyt sitten kolme laatikollista kiinalaista jääkaapissa.

Ajomatkalla sää muuttui taas sateiseksi, kuten täällä on iltaa kohden tapana käydä. Lämpötila muuten auton mittarissa näytti iltapäivällä 99F = 37,2 C, eli emme kärsi kylmyydestä. Tosin sisätilat kun ovat ilmastoituja, niin sitten saakin palella. Viime yönä varmasti vilustuinkin ja nyt on sitten aivan nokka tukossa. Ihan kiva kesänuha näissä helteissä.

Sunnuntai 29.7. Typhoon Lagoon

Sunnuntaiaamun kunniaksi nukuimme pidempään, ja kymmenen aikaan lähdimme kokeilemaan McDonaldsin aamiaista. Hampparisämpylä oli pannukakuista, välissä oli munakasta ja pekonia, sekä siirappikastiketta. Ei hassumpaa! Aamiaisen jälkeen ajelimme Typhoon Lagoonille, tuttuun vesipuistoon muutamaksi tunniksi. Tänään tosin vesisade alkoi jo aikaisemmin, eli jo kahden maissa, joten emme voineet käräytellä nenänpäitämme pahasti. Takaisin tullessa kävimme uittamassa muksuja oman Travellodgen takapihan uima-altaassa. Siellä oli typötyhjää, joten vartti saatiin siinäkin kulutettua.

Joku voi nyt ihnmetellä, että miksi olimme jälleen samassa vesipuistossa, kun varmasti olisi paljon muutakin nähtävää, esim. ajella Key Westiin. Kerron miksi: Ensinnäkin, kun reissaa kolmen lapsen kanssa, on mukavaa välillä ottaa itsekin rennosti ja oikaista johonkin tuttuun ja turvalliseen paikkaan, joka sattuu vielä olemaan 15 min ajomatkan päässä. Tuokin vesipuisto on niin valtava, että vietimme sen tällä kertaa sellaisessa osassa, jossa emme edellisellä kerralla edes käyneet. Ja jos tästä lähtisi ajelemaan Key Westin upeille silloille ja rannoille / saarille, olisi se sama kuin sanoisi toimintaa kaipaavalle lahtelaiselle, että ajapa käymään Rovaiemellä katsomaan joulupukin pajaa. Välimatkat on sen verran pitkiä, että päivää ei viitsi kolmen lapsen kanssa istua autossa, sitä ei kestäisi kukaan täyspäisenä. Tähän asti olemme suoriutuneet lasten kanssa mainiosti, ja voin äitinä ylpeänä todeta, että lapseni ovat lähes tulkoon mallikelpoisia. :)

Tämä maa on selvästi tehty suosimaan yksityisautoilua. Tuossa kadun toisella puolella on paljon mukavia pikku ravintoloita, mutta jalan sinne ei ole mitään asiaa. Suojateitä ei ole, ja kuusi kaistaa pitäisi juosta läpi... ei onnistu! Pakko käydä autolla. Tämä maa on myös ruokaketjujen luvattu maa. Mielenkiintoisia ovat erilaiset vohvelitalot, donitsiketjut, kanavoileipäbaari jne. Eniten hymyn nosti huulille Omelet Station. :)

Koska tänään palasimme suht ajoissa takaisin kotiin, lämmittelimme eilisiä kiinalaisaterioita mikrossa, ja söimme vatsamme pulleiksi (ja vielä jäi). Sitten jäivät lapset pelailemaan, ja me lähdimme vielä kierrokselle Premium Outlettiin. Edellisellä kerralla kävimme vain puolet läpi. Edelleen ostokset suuntautuivat urhailukauppoihin. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten täällä merkkituotteet voivat olla niin halpoja! Kun Suomesta ostan urheilutopin, samalla rahalla täältä saa neljä toppia! Ja vielä sellaisia, mitä ei ole kotimaan markkinoilla. Molemmille ostimme myös lenkkarit, kahdet lenkkarit maksoivat vähän alle 50€! Ja sitten, koska täällä on helle, oli Puman liikkeessä pitkävartiset urheilukengät (ikään kuin talvikengät) alennuksella, täällä ei ehkä talvikengillä ole niin kova menekki :))), toiset maksoivat vain noin 15€!

Travellodgessa on ollut ihan hyvä asustaa. Melkein kaksi viikkoa täällä asustaneena voi laittaa mutaman plussan ja miinuksen:

Plussat: todella edullinen, vain 40€ / yö koko perheeltä (jää enemmän rahaa urheiluvaatteisiin, heh). Erinomainen sijainti Disneytä ajatellen. Huoneet ovat suuria, täällä mahtuu kolme muksuakin viipottamaan, sopii siis lapsiperheille. Ilmastointi toimii, joskus liiankin tehokkaasti. Lähellä on todella paljon erilaisia ruokailumahdollisuuksia sekä pieniä supermarketteja, mistä saa kaikkea tarpeellista.

Miinukset: aamiaishuone on todella pieni, harvoin saat istumapaikan, eikä tarjonta todellakaan ole kehumisen arvoinen. Kerran on jäänyt päiväsiivous huoneessamme tekemättä ja pyyhkeet vaihtamatta. Lisäksi avainkorttien kanssa on ollut kolmesti ongelmia sisäänpääsyn kanssa, ne on pitänyt käydä respassa viilaamassa kuntoon.

Vuokra-auto, sekä ajantasalla oleva navigointilaite (kannattaa vuokrata) on todella tarpeellinen. Ilman vuokra-autoa täällä olisi todella jumissa.

Kyllä tässä jo päiviä laskeskellaan. Enää neljä yötä täällä ja viides lentokoneessa. Ah, sitten taas kotona! Huomiseen!

Maanantai 30.7. Kennedy Space Center

Aamulla, kun Nicke heräsi, hän ensimmäisenä sanoi unisena, että vielä kolme yötä :). Tänään ajelimme Atlantin rannalle avaruusasioita katsastamaan. Matka kesti noin tunnin ja sää oli varsin aurinkoinen. Takakonttiin otimme mukaan rantavarusteet, koska Cocoa Beach on aivan Space Centerin lähellä.

Kävimme katsomassa kaksi esitystä 3-D laseilla. Ensimmäinen esitys kesti 40 min ja kertoi kuun valloituksesta. Kertojaäänenä oli Tom Hanks. Toisen esityksen juonsi Tom Cruise, se kesti 45 min ja kertoi astronauttien toiminnasta avaruusaluksessa sekä avaruudessa korjaamassa kansainvälistä avaruusasemaa. Molemmat olivat todella mielenkiintoisia ja hyvin tehtyjä.

Kiertelimme rakettipuistossa ihailemassa korkeita raketteja ja rakettien polttomoottoreita. Nähtävillä oli sukkuloita ja laskeutumiskapseleita. Kävimme myös tutkimassa avaruustiedettä, taivaankappaleiden mittasuhteita ja ylipäätään avaruustutkimuksen historiaa ihan Leonardo Da Vinsin suunnittelemista lentävistä koneista lähtien. Täällä myös söimme (myös astronauttien avaruusjäätelöä) ja teimme bussiajelun Nasan VAB (Vehicle Asembly Building) ohi. Se on maailman kolmanneksi suurin rakennus, ja tähtilipun tähdet ovat kukin läpimitaltaan noin 2m. Kävimme tähyilemässä myös rakettien laukaisutornit sekä jotain korjaus / kunnostusyksiköitä. Alligaattoreita emme nähneet, vaikka ajelimme niiden kotilätäköiden ohi montakin kertaa. Ja hyvä niin. Ihan mukava kokemus. Ehkä mielenkiintoa latisti jo orastava matkaväsymys. Enää ei oikein jaksa innostua kaikesta näkemästään.

Avaruusasioiden jälkeen suuntasimme kohti parkkipaikkaa, tarkoituksena lähteä vielä uimaan Atlantiin. Mutta äkisti alkoi semmoinen tuulenmyräkkä, että palmut taipuilivat vinoon, mainostaulut lentelivät ilmassa, valokuvasimme oikean pyörremyrskyn, jonka reunat hipoivat meitä niin, että pakko oli pitää lippiksistä kiinni, ne olisivat muuten lentäneet taivaan tuuliin! Emme siis lähteneet uhmaamaan säätä meren rannalle, vaan suosiolla lähdimme ajelemaan takaisin kohti Kissimmeetä. Olihan kellokin jo neljä.

Muksut kun jäivät paitsi uintireissua, korvasimme sen tunnin pulikoinnilla Travellodgen takapihan altaalla. Ja sen jälkeen lähdimme tekemään pienen kauppakierroksen. Matkalaukkuostos, ja vihdoinkin täältä pienen ajelun jälkeen löytyi Pelikauppa! Ja kehtaako tätä enää edes mainita, löytyi myös suuri Niken Outlet-myymälä, josta jälleen mukaan tarttui muutama vaate. Niken urheilutakkeja, paitoja, housuja kun saa noin 7-15 €:lla, niin eihän niitä voi sinne kauppaankaan jättää!!!

Iltaruoka syötiin perin amerikkalaisessa ruokaravintolassa, Denny's Dinnerissä. Ruokalistalta löytyi niin kerrosvoileipiä, hampurilaisia, pihvejä kuin munakastakin. Jokaiselle jotain. Minä söin kasvisjuusto-omeletin, nam! Hetkeen en ole kehdannut ruisleipää ääneen kaipailla, mutta nyt teen sen taas: Hitsi, että sitä suomalaisena kaipaa! Huomiseen.

Tiistai 31.7. Typhoon Lagoon ja Downtown Disney

Tänään aloitimme aamun meille perinteisesti: välttämällä Travellodgen aamiaisen (paitsi kahvin). Ajelimme puolipilvisessä säässä vielä Typhoon Lagoonille, koska yhdet kerrat olivat vielä lipuissamme viilaamatta. Siellä söimme aamiaiseksi hodarit. Parin tunnin uiskentelun jälkeen alkoi satamaan ja tuli ukkoskuuro. Turvallisuussyistä asiakkaat paimennettiin altaista ylös. Reilu puoli tuntia odottelimme ukkosen ohimenoa kunnes ilma selkeni, ja pääsimme taas uimaan. Kävimme rengasmäessä sekä hyökyaalloissa - ja uiskentelimme matalammalla uima-altaalla. Sikäli mukavaa, että Niklaksenkin voi antaa uida ja sukellella kaikessa rauhassa. Ja uskokaa tai älkää, tuo pikku-ukko liiteli siellä hyökyaalloissakin kuin vanha tekijä! Jokaisen aallon jälkeen poika nosti peukalon ylös virne naamallaan: "kaikki ok" . Aalloissa yritimme kuvata sitä vauhtia ja voimaa, minkä hyökyaalto nostattaa. Toivottavasti kuvasarja kertoo edes hiukkasen!

Jälleen kahden tunnin kuluttua alkoi taivaalle nousta nopeasti tummaa pilveä. Pikaisesti palasimme hyökyaaltorannalta hiljaisemmalle rannalle (Hideaway Beach), nakkasimme edellisessä sateessa kastuneet pyyhkeet matkaan, ja suuntasimme kohti exit-portteja rankkasateessa. Kadut lainehtivat vettä ja hiljalleen ajelimme hotellille päin. Huilasimme pari tuntia, minä otin tunnin päivikset. Illaksi lähdimme vielä kävelemään Downtown Disneyn alueelle. Parin tunnin tallustelun jälkeen lähdimme autolle ja ajelimme syömään iltaruokaa. Tiistain kunniaksi Denny's Dinnerissä lapset söivät ilmaiseksi. :) Meitä palveli sama tarjoilija kuin eilenkin. Tämä tyyppi oli siitä harvinainen, että tiesi täsmälleen, missä Suomi on, ja luetteli naapurimaatkin!

Pari yötä vielä täällä, sitten yksi yö lentokoneessa. Perjantaina isä ja äiti ovat luvanneet ajella meitä hakemaan kentältä, ja mummi on luvannut laittaa tuliaisiksi uutta perunaa, silliä ja ruisleipää!

Kyllä täällä on pilvisenä ja sateisenakin päivänä yli 30 astetta lämmintä. Ja kosteaa tietysti. Ja nämä voi kuulostaa naisellisilta nurinoilta, mutta minun tukkani on täällä aivan kähärällä, voi itku sentään!

Aalloissa siis...

Torstaista perjantaihin 2-3.8. kotimatka

No niin! Kone lähti illalla klo 19, tosin Islannin aikaa se on 23 ja Suomen aikaan 2.00 aamuyöllä. Tässä jo mietin, että maanantaina kun lähden aamulla töihin, lähden ikään kuin "yövuoroon".

Kirjauduimme siis Travellodgesta ulos ennen yhtätoista ja ahdoimme matkalaukut autoon. Sen verran suuret on kassit, että yksi matkalaukku piti laittaa pelkääjän paikalle :). Tullessahan meillä oli ruumassa vain yksi pieni matkalaukku. Kummasti sitä tavaraa on kertynyt kotiin tuotavaksi kolmen viikon aikana. Onneksi emme olleet yhtään kauempaa, muuten emme olisi suoriutuneet ilman palkattua matkalaukun kantajaa.

Ajelimme Universal Studiolle, City Walk alueelle, emme siis huvipuistoalueille. Kiertelimme kaupat ja kävimme kääntymässä maailman suurimmassa Hard Rock Cafeessa. City Walkin varrella söimme todella tukevan lounaan. Ajatus oli, että nyt otamme myös yhden alkupalan, jonka jaamme viidelle. Ja onneksi teimme niin, sillä natsolautane oli aikamoinen vuori syötävää (naapuripöydässä niitä syötiin alkupaloiksi yksi mieheen...)! Ja muuten annokset olivat niin valtavia, ettei meistä kukaan pystynyt syömään kuin ehkä puolet annoksestaan.

Koko päivä oli heti aamusta todella sateinen. Ihan hyvä päivä lähteä Suomeen. Lapset nukkuivat ehkä pari tuntia, minä vain tunnin, Peter jotain siltä väliltä. Matkalaukut saimme likomärkinä hihnalta liki 40 minutin odottelun jälkeen. Ilmeisesti ne olivat seisseet Keflavikissa Islannissa ulkona kaatosateessa odotta kotiin. Kun kelloa sitten siirrettiin seitsemän tuntia eteenpäin, oli meiltä yö kadonnut ja olimme pitkällä iltapäivässä, kun saavuimme massa koneen vaihtoa. Tietysti myös laukkujen sisältö oli enemmän ja vähemmän vetistä... Tosi harmi"

Kotiin oli pikkuhiljaa mukava asettua. Vaatteita pyykkiin ja laukkuja tyhjäksi. Sauna lämpiämään. Ruisleipää on syöty, sekä Fazerin sinistä, nam!