Matkapäiväkirja kesä 2008 - Gardajärvi, Italia

Varsinaisia Gardajärven matkakuvia näkee alla olevasta linkistä:
Lomakuvia Gardajärveltä ja ympäristöstä

28.6. lauantai, Suomesta Italiaan

Aamuherätys epäinhimillisesti tunnin yöunien jälkeen klo 02.00. Ei voisi enempää ihmistä rankaista! Matka kentälle ja lento Veronaan, ja reilu tunnin bussimatka Garda del Rivaan sujuivat hyvin, osa seurueesta torkkui ja otti takaisin menetettyjä yöunia. Hotellilla olimme jo aamulla klo 10.30.

Olemme siis reissussa yhdessä vanhempieni ja anoppini kanssa. Hotellihuoneet ovat siistit ja vierekkäin, lapsilla on hauskaa ravata kylässä milloin kenenkin huoneessa! Hotellilla on ihana uima-allas ja maisemat on upeat! Ensimmäisenä päivänä ehdimme kävellä Gardajärven rantakatua. Järvellä oli kovasti surffareita ja kaduilla pyöräolijöitä. Kunnon pyöräsafari upeissa ja vaativassa maastossa olisi minun mieleeni :). Sää on helteinen, juomapullot täytyy muistaa pitää mukana!

Päivän lämmin ruoka syötiin pizzaravintolassa, ja myöhemmin iltapäivällä teimme matkaoppaan johdolla tunnin opaskierroksen Rivan vanhassa kaupungissa. Sieltä bongasimme monia pieniä kahviloita, ravintoloita ja putiikkeja, joihin varmasti palaamme vielä tällä matkalla. Kierroksen jälkeen alkoi parin kilometrin kävelymatka kohti hotellia. Jaloissa tuntui jo päivän askeleet ja päässä väsymys menetetyistä yöunista. Poikkesimme vielä iltapalalle hotellimme edustalla olevaan jäätelöbaariin. Kyllä italialainen jäätelö on hyvää! Buona notte!

29.6. sunnuntai, rantapäivä

Buon giorno! Tänään lähdimme tutustumaan Garda järven rantaan. Hotelliltamme kiemurtelee parin kilometrin verran mukavaa rantatietä reitti vanhalle kaupungille ja heti hotellistamme 50 metrin päässä on ensimmäinen loistava uimarantapaikka. Parkkeerasimme vehreälle nurmikolle ja varsinkin lapsilla oli kova kiire järveen. Vesi on 20 asteista, juuri ja juuri siinä tarkeni uida. Järveen on tehty muovisista irtopalasista iso laituri, jonka keskellä on erikseen uima-allas. Laiturille pääsi, kun ensin sinne uskaltautui järveen uimaan. Siellä oli lasten mukava hyppiä. Rannalla tuntui olevan aika vilske, eikä juuri tyhjää nurmikkopaikkaa ympärillä ollut. Kauempana järvellä meni kymmeniä surffareita (odottavat ora-tuulta) sekä varmasti sata optimistojollaa!

Rantatouhujen jälkeen kävimme siistiytymässä ja vaihtamassa vaatteita, ja lähdimme rantatietä pitkin vanhaan kaupunkiin syömään. Matkan varrella oli lasten leikkipuisto, jonka luona oli pakko pitää taukoa kävelystä. Lapset pomppivat hetken tramboliinissa ja taas matka jatkui. Matkan varrella ihailimme sorsia, erittäin kesyjä joutsenia, kilpikonnia ja monnikaloja. Lähempänä vanhaakaupunkia oli optimistojollien EM kisojen kilpailijoiden kulkue lippuineen pitkin kaupunkia. Myös suomalaisia muksuja on ollut täällä kisaamassa, ja he edustivat Suomea kulkueessa neljäntuulen lakit päässä.

Ruokapaikka löytyi vanhan kaupungin kapealta kujalta, ja pöytämme oli kadulla. Ilta oli todella lämmin, kuten on ollut päiväkin! Aloitimme syömään italialaiseen tapaan alkuruoasta (Antipasti). Sen jälkeen pitää syödä toinen alkuruoka (Primi piatti) , se on yleensä pastaa. Sen jälkeen syödään varsinainen ruoka (Secondi Piatti). Tämän jälkeen kuuluisi vielä syödä jälkiruoka ja kahvi ja grappa, mutta jälkiruokaan saakka emme kyenneet. Ruokailun aikana elimme jalkapallon loppuottelun huumaa, tarjoilijat laukkasivat kesken lautasten keräämisen tv:n ääreen katsomaan tilannetta. Kannatus oli Espanjan puolella. Mikä olisikaan ollut fiilis, jos Italia olisi selviytynyt loppuotteluun!

Takaisin hotellille lähdimme pitkin rantatietä, se oli sopivasti valaistu illalla. Autoja siellä ei tarvi varoa, mutta holtittomasti kaahailevia fillareita kylläkin.

Jaloissa tuntui rantatien matka. Lapset nukkumaan, aikuiset maistelimme vielä paikallista punaviintä, ennen kuin kävimme mekin nukkumaan. Päivä on ollut leppoisa ja onnistunut!

Myöhään illalla vuoristossa alkoi kova ukonilma ja sade saapui yöksi Rivan kaupunkiin. Se ei oikeastaan haitannut yöunia lainkaan.

30.6. maanantai, järvilautoilla kaupungista toiseen

Tänään aloitimme päivän hotellin runsaalla aamupalalla, jonka jälkeen kävelimme jälleen rantatietä pitkin kohti vanhaakaupunkia ja järvilaivasatamaa. Ostimme päivälipun järven pohjoisosissa kulkeviin linjoihin ja teimme sisävesilaivoilla päiväretken lähimpiin kaupunkeihin.

Ensimmäisenä menimme Limoneen. Kaupunki on järven ja jurkän vuorenseinämän välissä kapealla kaistaleella. Siellä kävelimme tunnin verran pitkin katuja ja kauppoja. Täällä kaikki talojen seinät ja parvekkeet ovat kukkivien pensaiden ja köynnöskasiven peitossa, todella kaunista! Ja ihastelimme myös sitruunapuita. Seuraavaksi ajoimme pikalaivalla Malcesineen. Täällä kävimme katsomassa upeaa Scala-suvun linnaa, joka näkyy kauas järvelle saakka. Linnan jälkeen piipahdimme järven rannalle hetkeksi uimaan pieniä kapeita mukulakivisiä kujia pitkin. Ja sitten taas takaisin laiturille, ja siipirataslaivalla kohti Rivaa. Laivakyyti oli mukavan tasaista ja kannella kävi leppoisa ilmavirta.

Vielä oli edessä parin kilometrin kävelymatka hotellille ja koska kello oli vasta viisi, oli meillä tunnin verran aikaa uida hotellin altaassa. Niklas on jo tähän mennessä numeroinut suosikkinsa: ykkönen on hotellin oma uima-allas. Kolmonen on Gardajärven ranta ja kakkonen on "tuo tuolla" = järvessä oleva laituri.

Lähikaupasta taas santsaus jääteetä, vettä ja tietenkin sitä, mistä Italia on kuuluisa: viintä. Paikalliset viinit ovat osoittautuneet melko hyviksi juomiksi. Ravintolassa talon viiniä saa melkeinpä samalla hintaa kuin pullollisen vettä. Iltaruokaa kävimme syömässä hotelliamme vastapäätä olevassa pizzeriassa. Pizza oli loistavaa ja kotimatka ihanan lyhyt.

Lapset nukkumaan ja sitten viettämään jo perinteeksi muodostunutta viini-iltaa hotellihuoneessa. Jälleen taivasta valoitti mieletön salamointi vuorien päällä.

1.7. tiistai, altaalla ja shoppailemassa

Aamu alkoi jälleen rauhallisesti aamiaisella klo 8.30. Kun tulemme aamupalalle ajoissa, myös munakasta riittää kaikille halukkaille. Ensimmäisenä aamuna se loppui kesken, eikä keittiö sitä enää lisää tehnyt, vaikka aamiaisaikaa oli jäljellä reilu tunti.

Aamiaisen jälkeen seurueemme hajaantui. Mummi ja mummo lähtivät shoppailemaan vanhaan kaupunkiin, minä, lapset ja miehet jäimme hotellin altaalle. Nicke se jaksaa uida ja sukeltaa koko ajan! Helteisessä säässä otimme aurinkoa ja vilvoittelimme altaassa mm. hippaleikkejä. Parin tunnin jälkeen sää heiman pilvistyi ja vuoristossa jyrähteli ukkonenkin. Vettä ei kuitenkaan satanut ja päätimme lähteä eväiden kanssa järven rannalle. Sää oli muuttunut aika tuuliseksi ja astetaulukon mukaan järven vesi oli kuusi astettä kylmempää kuin pari päivää sitten, vain +16!

Lähdimme mummojen perään vanhaan kaupunkiin ostoksille ja päivälliselle. Ruoan jälkeen lapset kävivät syöttämässä leipää joutsenille, se oli aika elämys, kun suuri pitkä kaula isolla nokalla vaati hanakasti itselleen lisää leipää :). Masut pullollaan piipahdimme vielä paikallisessa viinimyymälässä, jossa myytiin myös erilaisia paikallisia oliiviöljyjä ja pestoja, sekä kaiken kirjavia ja mallista pastaa. Niistä kertyi muutama kassillinen ostoksia kotiin tuotavaksi.

Iltapalaksi kävimme syömässä jäätelöannokset hotellimme jäätelöbaarissa. Kuvakirjasta jokainen valitsi mieleisensä annoksen ja kaikki saivat annoksensa pöytään. Hetken kuluttua tarjoilija tuli takaisin pöytään ja selitti, että Nicken annos oli alkoholipitoinen! Vaikka katsoimme uudelleen kuvallista menu-kirjaa, emme siitä viinaa löytäneet! Onneksi Nicke ei ollut annostaan ehtinyt juuri aloittaa, joten saimme tilattua hänelle vielä uuden annoksen :). Nora reppanalle on noussut vähän lämpöä, ei ole kiva sairastaa lomalla.

Aikaisin nukkumaan, huomena on edessä retki Venetsiaan. Hyvää yötä, rapsutuksia Urolle ja Banjolle!

2.7. keskiviikko, Venetsia

Tänään oli retkipäivä Venetsiaan. lähes kolmen tunnin bussimatka Venetian maakuntaan sujui leppoisasti oppaan tarinointia kuunnellessa. Yksi pysähdys oli autogrillillä, jossa oli mahdollisuus käydä vessassa. Vessan blokkina oli vikisevä nainen, jolle piti jättää "palvelusta" rahaa.

Venetsiassa saavuimme ensin Tronchetton sarelle, josta oli vesibussikuljetus kohti Venetsian keskustaa. Ensin teimme lyhyen opastetun kävelykierroksen, jossa kuulimme tarinat huokausten sillasta, Pyhän Markuksen kirkosta (Palazzo Dukale) ja Pyhän Markuksen aukiosta. Ihmettelimme myös punatiilistä kellotornia, joka on ensimmäisen kerran rakennettu jo 1100-luvulla, ja viime vuosisadan alussa se rakennettiin uudelleen samoista tiilistä, kun se päätti romahtaa alas aukiolle tappaen silti yllättäen vain kellonsoittajan kissan.

Pyhän Markuksen kirkko oli sisältä kaunis, lattiat kuin taideteos mosaiikkilaattoineen. Jos olisimme halunneet nähdä kultaisen alttarin, olisi siitä pitänyt maksaa 2€/hlö. Jos olisimme halunneet nähdä ikivanhat pronssiset hevoset, joita ensimmäisen ja toisen valtakunnan hallitsijat ovat vuoron perään ryöstäneet ympäri Eurooppaa, olisimme joutuneet maksamaan 5€/hlö. Kirkossa oli siis paljon muitakin pisteitä, joissa oli maksua vastaan jotain katsomisen arvoista. Näin siis "ilmainen sisäänpääsy kirkkoon" on sittenkin ovelaa rahastusta, jonka Venetsian kauppiaat ovat aina osanneet.

Kiertelimme pitkin kapeita kujia ja katuja helteisessä säässä, lapset syöttivät puluja, joiden ruokinta on ollut kielletty tämän vuoden toukokuusta lähtien. :) Nora sai parikin pulua käsivarsilleen. Olimme varanneet puolen tunnin gondoliajelun, ja pääsimme upealla mustalla gondolilla, jota ohjasti gondolieeri. Gondolieeriksi ei pääse kuka vaan, vaan tuon pitkulaisen venhon kuskiksi pitää käydä 3,5 vuoden koulu! Pitää osata tiettyjä vislauksia, potkuja, ja tasapainottaa kiikkerää kulkupeliä erityisesti silloin, kun asiakkaan eivät osaa istua paikoillaan. Emme ottaneet mukaan soneettiesitystä haitarin säestyksellä, koska se olisi maksanut reilut 100 egeä, mutta pääsimme näkemään/kuulemaan sellaista vastaan tulevassa gondolissa.

Rialton silta on yksi neljästä sillasta Canal Granden yli. Sillan toisella puolella on suosittu markkina-alue. Väkitungos on melkoinen ja kauppa käy: laukkuja, Muranon lasituotteita ja karnevaalinaamareita. Venetsiassa vietetään helmi-maaliskuussa karnevaaleja, se on vuosisatoja vanha perinne. Ehkä tunnetuin karnevaalihahmo on Harlekiini. Toinen, ehkä vähän kammottava, jollain tavalla myös säälittäväkin on ruttotohtori. Hänen maskissaan on otsalla pitkä nokka, johon entisajan lääkärit eli ruttotohtorit laittoivat yrttejä, etteivät olisi haistaneet kalman hajua, kun kepeillään tökkien hoitivat mustan surman runtelemia ihmisparkoja.

Venetsian talot ovat ränsistyneitä, kallellaan ja kaksi alinta porrasta on veden peitossa. Kaupunki tosiaan vajoaa 19 cm sadassa vuodessa. Painoa lisää joka päivä mm. 50 000 turistia. Kaikesta huolimatta kaupunki huokuu historian havinaa - sellaista, mitä ei sanoin voi kuvailla.

Sää on kaiken kaikkiaan ollut koko loman aikana valtavan helteinen, joka päivä lämpötila on kohonnut yli +30 asteeseen. Sateita on ollut vain parina yönä, eivätkä nekään ole lomailua haitanneet, päin vastoin. Venetsiassa helle ei juuri haitannut, ainakaan näin alkukesästä kaupungissa ei ollut vielä ominaista hellesään tuoksua.

Kotimatkalla bussin opas järjesti tietokilpailun, jossa oli Venetsiaan liittyviä kysymyksiä. Meidän perhe voitti kisan ylivoimaisesti, sillä kaikki historialliset kysymykset menivät nappiin. Palkinnoksi saimme pienen Pinoccio-marionetin, jonka puupaidassa luki Venezia.

3.7. torstai, Veronan oopperajuhlat

Tämä päivä alkoi perinteisellä aamiaisella, jonka jälkeen menimme hetkeksi altaalle uimaan, ja sen jälkeen vielä Gardajärven rannalle. Järven rannalla käy mukava tuuli, vesi on melko kirkasta, eikä ole suolaista! Muutaman tunnin uiskentelun ja rannalla loikoilun jälkeen keräsimme kimpsut kasaan ja lähdimme päiväpizzalle. Lähellä olevasta pizzeriassa söimme valtavan kokoiset pizzat. Nicken hod dog annos oli iso kasa ranskalaisia ja kaksi valtavaa nakkimakkaraa (ilman hodarisämpylää). Aikaisemmin myös Folken tilaama hampurilainen oli mielenkiintoinen annos: kasa ranskalaisia ja jauhelihapihvi (ilman hampurilaissämpylää).

Ruokailun jälkeen naiset valmistauduimme yhteen matkan kohokohtaan: retki Veronan oopperajuhliin, Guiseppe Verdin Nabuccoa kuuntelemaan. Tunnin bussimatka kulki Gardajärven itäistä rantatietä aina Gardalle asti, josta jatkoimme moottoritietä Veronaan. Rantatie ja sen maisemat ovat kyllä valtavan kauniita. Joskus olen ajatellut , että voisi lähteä fillaroimaan Ahvenanmaalle, mutta kyllä Gardajärven ympäri fillarilla olisi upea juttu!

Veronaan pääsimme ajoissa, ja ennen esitystä oli reilu tunti aikaa kierrellä kaupunkia. Kävelimme pääostoskatua valokuvaamaan Juulian parvekkeen ja Juulian patsaan. Melkoinen ryysis oli tuossa pienessä sisäpihassa. Patsaan kanssa halusivat kaikki poseerata, eikä tämä väki tunteneet jonotuksen kultaisia periaatteita. Kuvaan Juulian kanssa pääsi röyhkeimmät ja niin minäkin sain valokuvaani mukaan vanhan italialaispariskunnan, jotka väellä vängällä tunkivat samaan kuvaan, kuin perhepotrettiin.

Leeniksen ja äidin kanssa söimme jäätelöt heti, kun pääsimme Juulian pihasta pois ja sitten kävelimmekin jo kohti Veronan Amfiteatteri Arenaa. Hetken piti jonottaa oman porttimme ulkopuolella, ennen kuin portit avattiin. Väkijoukko alkoi sujuvasti kapuamaan kiviportaita ylös teatterin kivilehtereille. Vuokrasimme kolmen euron tyynyt pyllyn alle ja otimme laatikosta mukaan muutaman kynttilän pimenevää iltaa varten. Odotusaikaa esityksen alkuun oli puolitoista tuntia. Tämä oli välttämätöntä numeroimattomilla paikoilla, ettei joutunut aivan hattuhyllylle. Odotellessa, samoin kuin välitautoilla (joita oli kaksi), ympäri areenaa kulki myyjiä, jotka kauppasivat juotavaa ja syömistä. Ostimme viiniä, jota oli mukava nautiskella esitystä odotellessa.

Kivilehterit ovat valtavista kivista tehtyjä, ja kun niihin aurinko paistaa koko päivän, on kivet tulikuumia. Vuokratyyny helpotti oloa hiukan, mutta täytyy myöntää, että pylly oli koko illan aikamoisessa grillissä! Kun esitys oli alkamassa, areenalle oli laskeutunut pimeys ja kaikki ihmiset sytyttivät kynttilät. Tunnelma oli melkoinen. Esitys oli loistava. Se kesti kolme tuntia. Kuorot olivat valtavia ja lauloivat kauniisti. Orjien kuoro on varmasti Nabuccon tunnetuin, se oli kyllä sellainen, joka nosti ihokarvat pystyyn. Tällainen musiikkispektaakkeli on kyllä näkemisen arvoinen, elämyksenä, kokemuksena ja muistona. Enää on näkemättä uudenvuodenpäivän Straussin konsertti :).

Matka Rivaa kohti alkoi lähempänä puolta yhtä, hotellille saavuimme yöllä puoli kolmen jälkeen. Väsyneinä, mutta onnellisina.

4.7. perjantai, Noran synttärit

Perjantaipäivänä oli viimeinen lomapäivämme Rivassa. Koko aamupäivän, iltapäivään saakka, vietimme Gardajärven rannalla uiden ja lekotellessa auringossa. Iltapäivällä kävimme syömässä pizzat. Ne olivat niin suuret, että tulivat lautaselta yli 5-10 cm. Lapset söivät jälkkäriksi vielä suklaakakut, koska meillä oli aihetta juhlaan: Noran 10v-synttärit! Tukevan syömisen jälkeen suuntasimme vielä Rivan vanhaan kaupunkiin viimeisille ostoksille. Kävimme ostamassa loistavaa italialaista pestoa, sekä italialaista viiniä.

Noran toivomuksesta menimme syömään jäätelöannokset synttäreiden kunniaksi Rivan parhaimpaan jäätelöravintolaan. Annokset olivat valtavia ja jäätelö hyvää! Kävelimme illan hämärtyessä takaisin hotellille rantatietä, viimeistä kertaa. Edessä oli vielä pakkausurakka, jonka jälkeen istuimme vielä hetken iltaa hotellihuoneessa. Loma on ollut oikein onnistunut. Säät ovat suosineet, hotelli on todella siisti ja tasokas ja kaikki ovat viihtyneet Rivan kauniissa maisemissa.

Edessä on vielä aikainen aamuherätys, klo 4.15, jonka jälkeen aamiainen hotellin alakerrassa ja lentomatka koti-Suomeen